Hyvää joulua ja parempaa Uutta Vuotta 2014!

Edellisestä päivityksestä onkin jo tovi vierähtänyt, syynä tietokoneongelmat, taas.. Olin taas onnistunut imaisemaan koneelleni jonkin eksoottisen ihanan viruksen, joka esti minua käyttämästä joitakin nettisivuja yms. Onneksi mulla on tuo erikoismiesten erikoismies, joka paransi taas mun koneen kun tajusin ottaa ongelman puheeksi :)

Oma syksyni on mennyt aika rauhalliseen ja tavalliseen tahtiin; treeniä ja töitä. Selkä alkaa olla aika hyvässä kunnossa ja olisiko pakaroihinkin tullut hiukan lisää pyöreyttä..? Salitreenit jatkuvat selkää säästäen ja pakaroita rääkäten. Saliohjelmasta puuttuvat siis nyt ja varmaan tulevaisuudessakin kaikki jalkaliikkeet, joissa painot tulevat hartioille tai käsiin. Korvaavat liikkeet olen kuitenkin kokenut erittäin hyvinä ja olen saanut mielestäni todella hyvän tuntuman harjoitettavaan lihakseen, ilman että selkäni olisi kipeytynyt.

Luistelusukset tuli hankittua ja asiasta innostuneena tietysti heti kilpasukset :) Hiihto on kyllä laji, jossa huonot välineet tappavat nopeasti motivaation, joten päätin panostaa heti kerrasta. MUTTA MISSÄ LUMET!?! Hiihtokamppeet odottaa sukset voideltuina ja valmiina vaatehuoneessa, mutta ulkona sataa vain vettä ja lämpöä on aamusta iltaan viitisen astetta. Olen manannut jo monta viikkoa lumen puutetta, sillä halusin luisteluhiihdon olevan osa pakaratreeniäni... Heikolta näyttää tällä hetkellä :( En ole koko syksynä tehnyt oikeastaan mitään aerobista liikuntaa, vaan keskittynyt kasvattamaan pakaroita ja syömään riittävästi. Kyllä se olisi hyvä nyt pian heti kohta äkkiä päästä hiihtämään, mutta toki sen tilalle voi muutakin keksiä jos tilanne vaatii.

Tässä on nyt viikko sitten aloitettu ruokavalion siivoaminen ja dieetti, poikkeukset tulevat kuitenkin joulusta ja kahden viikon Dubain reissusta tammi-helmikuun vaihteessa.

Tavoitteena on nyt sitten kilpailla sekä keväällä että syksyllä, jos vain kaikki sujuu suunnitellusti. Tammikuulle on sovittu ensimmäinen bikinien sovitus ja sitä odotan tietysti innolla. Pääsy kansainvälisiin kisoihin on edelleen kiinnostuksen kohteena, tavoitteena ja haaveena.

Tällä hetkellä vietän joulua vanhempieni luona Kouvolassa lepoviikon merkeissä. Kaikki lihasryhmät tuntuvatkin nyt olevan levon tarpeessa, joten tällä viikolla venyttelen ja käyn vain vähän kävelemässä, en muuta. Veera hieroi sunnuntaina oikein kunnolla koko selän sekä niskan, sillä hartiani ovat nyt olleet poikkeuksellisen tukossa ja päänsäryt sen mukaisia.. Kyllä alkoi helpottaa. Nyt aion pari päivää nauttia äidin tekemistä herkuista ja punaviiniglögistä, sekä saunoa paljon ja nukkua pitkään. Mitä ne herkut sitten ovat? Savustettua lohta, erilaisia salaatteja ja juustoja, punajuuri- ja porkkanalaatikkoa, riisipuuroa, poropiirakkaa, suklaata, maalaislimppua, kinkkua ja chilimetvurstia. Eiköhän noilla nälkä lähde ja lihakset palaudu ;) Uusi rakkaus löytyi valko- ja sinihomejuuston sekoituksesta: Castello creamy blue <3
Kyllä se vain niin on, että kun on pari päivää saanut syödä vapaasti mielihalujen mukaan ja saanut vatsansa sekaisin, niin on ihan oikeasti mukava palata dieetin pariin ja osaa nauttia siitä kun olo on hyvä koko ajan eikä vain syödessä. Treenikin kulkee paremmin kun ei ole hiilareiden mättämisestä pöhnäinen ja väsynyt olo.

Täytyy muuten kerrankin suositella vähän lukemista: http://www.anttiheikkila.com/blogi/flunssarokotus-hypea-jalleen/
Varsin hyvää pohdittavaa etenkin niille, jotka taas syksyllä ottivat kiltisti flunssarokotuksensa. Etenkin meitä sairaanhoitajia suorastaan painostetaan joka vuosi ottamaan rokotus, muka suojellaksemme heikon vastustuskyvyn omaavia potilaita. Itsekin otin monena vuotena rokotuksen astmani vuoksi, mutta nyt en ole kahteen vuoteen ottanut enkä tasan varmasti ota tulevaisuudessakaan. Hyvä käsihygienia ja vitamiinit ovat pitäneet minut flunssattomana oikein tehokkaasti, ilman haittavaikutuksia.

Sain joululahjaksi ithlete-mittarin ja sovelluksen kännykkääni kertomaan, olenko palautunut riittävästi edellisestä treenistä voidakseni treenata uudelleen, vai pitääkö levätä. Se on hyödyllinen apuväline silloin, kun treenataan kovaa ja vältellään ylikuntoa. Täytyy vain toivoa, ettei mittari käske joka kerta vain levätä, koska treenatakin täytyisi ;) Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.

Muutamia kuvia joulustani Kouvolassa.. Hyvää joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2014! :)

 Aurajuusto-viikunasalaatti

 Hetken hiljentyminen poismenneitä rakkaita muistellen

 Joulun kylmät eväät

 Joulusauna on parhautta :)

- FitnessPerhonen -

Parantelukauden startti

Viime päivityksestä onkin jo hetki vierähtänyt, pahoittelut siitä. Tietokone oli huollossa, sillä mun kohdalla toimimattomien laitteiden määrä on vakio.. Kun yhden korjaat niin seuraava hajoaa.. Nyt  toimii taas autokin, joten pian tulee johonkin laitteeseen vikaa :)

Olen nyt kisojen jälkeen pitänyt noin kuukauden täysin lepoa treenaamisesta, siis täysin. Ei salia eikä aerobista. Näin pitkä lepojakso minulla on ollut viimeksi talvella 2008! Vaikka hinku salille on ollut kova, niin varmasti näin pitkä lepo teki paljon hyvää. Pakkolepo johtui lannerangan alimman nikamavälin prolapsista ja sen aiheutamista kivuista ja lihasjumeista. Nyt olen viimeiset kaksi viikkoa treenaillut hyvin kevyesti pienillä painoilla salilla ja seurannut miten kroppa siihen reagoi. Selkä ei toki ole vieläkään kunnossa, mutta "akuutti" vaihe on ohitse ja tällä viikolla pääsen taas tositoimiin salilla, JEEEEEES!! :D Jalkatreenin suhteen joudun vielä hillitsemään itseäni ja treeni modifioitiin sellaiseksi, että selälle kohdistuva kuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Ainakaan pienemmillä painoilla treenaten selkä ei ole siitä vielä kipeytynyt. Painoja alan tällä viikolla lisäilemään jalkatreeniinkin, sillä alavartaloni on se joka kaipaa eniten parantelua.

Otin vihdoin töissä (ja treeneissä) käyttöön ZeroPointin kompressiosukat ja -säärystimet, sillä huomasin että pitkään paikoillaan seisominen ja istuminen saa jalkani tuntumaan raskailta ja nilkkoihini tuli turvotusta. Pakko kehua, että WAU mikä vaikutus! Pidin kompressiosäärystimiä ja -nilkkasukkia päivän töissä, koko illan ramppasin vessassa ja seuraavana aamuna totesin vaa'asta ja peilistä, että jaloistani oli kadonnut litran verran nestettä! Hiukan keveni askelkin :) Nyt olemme erottamattomat <3 Voin suositella kaikille työhön ja treeniin ja täältä niitä saa https://www.zp.fi/

Parina viikonloppuna kisojen jälkeen olen ollut keikkailemassa messuilla/tapahtumissa Hyvinkäällä ja Lahdessa ja parit kuvauksetkin tähän syksyyn on mahtuneet. Todella mukavaa vaihtelua ns. leipätyölle leikkaussalissa. Viimeisimpänä olin Lahdessa Jenkkiautonäyttelyssä ja sieltä jäi käteen muutama kiva kuvakin :) Sen lisäksi pian on tulossa työpaikan Halloween-bileet, joista olen aika innoissani, sillä olen ollut naamiaisasu-juhlissa viimeksi lapsena.. Olisin halunnut pukeutua vaikka miksi! Wonderwoman, punahilkka, prinsessa, Tomb Raider, samba-tanssija jne.. Näyttelyssä tuijotin kuitenkin kaksi päivää ihanan näköistä mekkoa, joka oli sitten lopulta saatava. Siitä se idea sitten syntyi, sillä mekko on erittäin pin up-henkinen. Pukeudun siis pin up-tytöksi (niin hyvin kuin osaan) :) Kotoa löytyykin jo paljon kokonaisuuteen sopivia asusteita, joten muita hankintoja ei varmaankaan ole tarpeen tehdä. Kuvia laitan sitten kun juhlat on juhlittu ;)

http://www.angelsdevils.net/tuotteet.html

Jenkkiautonäyttely syksy 2013

American Car Show kevät 2012

Vaikka olen ollut kisojen jälkeen kuukauden täysin ilman treeniä ja muuten hyvin kevyellä treenillä, niin painoa ei ole tullut lisää kuin se pari kiloa. Olen ottanut myös syömisten suhteen rennosti enkä ole laskenut kaloreita tms. Paino meinasi kuitenkin alkaa tippumaan muutama viikko sitten, sillä jos en treenaa, niin en ole näköjään samalla tavalla nälkäinen ja syömiset jäivät aivan liian vähiin, vain kolmeen kertaan päivässä. Kevyen treenin aloittaminen onneksi palautti nälän ja motivaation syödä oikein ja tarpeeksi. Mieheni on myös huolehtinut nälän palauttamisesta kokkaamalla minulle herkullisia ruokia viikonloppuisin ;) 

Uusia lisäravinteita on nyt kokeilussa ja osa on jätetty pois. Manninen Nutraceuticals EAA+ on jo vakiinnuttanut asemansa treenin aikaisessa juomassa ja seuraavaksi täytyy löytää hyvä palkkari tai hyvät ainesosat sellaiseen. Ei siis muuta kuin Mannisen eSuperstoreen --> http://www.manninen.info/shop/

Nyt kun omalta osaltani mäkivetojen kausi on ohitse, päätin antaa periksi viime talvena vuosien jälkeen comebackin tehneelle innostukselle hiihtoa kohtaan... Olen hiihtänyt viimeksi reilusti yli kymmenen vuotta sitten ja kilpaillut hiihdossa jonkin verran ala-asteella, eli siitä onkin jo ikuisuus. Sitten tuli rasitusastma ja liikkuminen pakkasella aiheutti aina hengenahdistusta, etenkin hiihto. Motivaatio katosi ja löysin muita harrastuksia.

Viitisen vuotta käyttämättömänä seissyt lumilauta ja muuta turhaa vaatetta ja tavaraa on nyt myyty kirppiksellä ja tämä tyttö lähtee tällä viikolla suksikaupoille :) Hiihdosta tulee loistava täydennys kuntosalitreenille ja varsinkin pakarat kiittävät. Nyt saisi tulla lunta ja pientä pakkasta, kerrankin mulla on vähemmän paska olo talven tulosta! Kyllä lähtee!! :D

Photo: Olli Lehtinen 

Paikka: SiluettiSpa

- FitnessPerhonen-

SM-kisat: Suorituksen jälkipuinti

Ensimmäiseksi onnittelut Sara Backille, todellakin ansaittu sarjavoitto ja overall-voitto! Toivottavasti MM-kisoissa tulee menestystä, sillä näytät upealta :)

Niin ne kisat sitten tosiaan tuli ja meni kaiken sen valmistautumisen ja odotuksen päätteeksi. Penkin allehan ne sitten omalta osaltani meni enkä päässyt edes tavoitteeseeni, eli finaaliin. Viime vuonna sijoitukseni oli 7. ja tänä vuonna tasapisteillä 8. Kyllä harmittaa ja suussa on pettymyksen karvas maku. Sunnuntaina takki oli todella tyhjä, kumosin automatkalla takaisin kotiin pullon kuoharia ja sitten aukesi padot. Itkin, surin ja purin pettymystäni loppuillan, en voinut oikein syödä enkä lakata itkemästä. Nukkumassa olinkin sitten jo yhdeltätoista :) Moni sanoisi, että sijoituksenihan oli hyvä, kun kyseessä oli kuitenkin SM-kisat. Mutta en voi olla tyytyväinen, sillä kuntoni piti olla kisoissa parempi kuin viime keväänä, eikä suinkaan huonompi. Parempi se olisi ollutkin, mutta nyt muutama pieni asia meni pieleen ja viimeistelyt eivät onnistuneet. Kisapäivän kunto on se mikä ratkaisee.

Maanantaina keräsin sitten itseni, totesin että ei tässä nyt auta kuin ottaa tämä oppina ja kokemuksena. Tavoitteellinen treenaaminen ja koko tämä elämäntapa on niin mun juttu, että ei tätä nyt tämän takia lopeteta. Koko homma oli kuitenkin pienistä tekijöistä kiinni. Kisapäivän kunto ei vain riittänyt tasokkaassa seurassa finaaliin asti. Keväällä viimeistely osui aivan nappiin, nyt ei. Aina kun kokeilee jotain uutta, on olemassa myös epäonnistumisen mahdollisuus ja se on otettava huomioon.

Jälkipuinnin ja analysoinnin tuloksia:
- Dieetti puri ja kunto eteni kuten pitikin, sillä rasva suli ja lihakset säästyivät, voimatasojen jopa kasvaessa.
- Viimeistelyt kisaviikolla eivät useiden pienien seikkojen takia onnistuneet/ajoittuneet oikein ja tästä johtuen olin lavalla liian pehmeä ja nesteinen, vaa'assakin oli kilo ylimääräistä vielä kisa-aamuna. Kroppa alkoi kuivua vasta alkukilpailun jälkeen..
- Pakaroiden yläosasaan oli saatu kesän aikana lisää pyöreyttä, mutta parantamisen varaa on vielä. Töitä siis jatketaan taka-osaston kanssa, sillä rasvaakin sinne jäi vielä hiukan :)
- Selkäkipu vaikeutti takaposeerausta.
- Viime syksyyn verrattuna kisalook etenkin hiuksien ja värin osalta oli parempi, mutta jäi keväästä.
- Kisaväri tarttui kaulaani todella epätasaisesti eikä meikkipohja pysynyt kasvoillani edes kisapaikalle asti. Todennäköinen syy löytyy (atooppisesta) ihostani, kaulalla ja kasvoilla oli todennäköisesti niin paljon kuollutta ihosolukkoa, että meikki ja väri jäivät sen pinnalle "luistelemaan". Tämän voisi mahdollisesti korjata käymällä kuorivassa ja puhdistavassa kasvohoidossa ennen kisaa. Nyt en edes kuorinut kasvojani kuin kerran, sillä pelkäsin että ihoni kuivuu liikaa.
- Säilyin terveenä ilman flunssaa, ilman ylirasitusta, nukuin yöni hyvin ja fiilikseni lavalle astuessa oli todella hyvä ja nautin esiintymisestä.

Minulta on kyselty paljon, että miten tästä eteenpäin, ja enhän lopeta kilpailemista..

Kisadieetti on nyt ohi, joten kaloreita hiilareineen aletaan maltillisesti nostaa, voin syödä jonkin verran vapaammin mitä mieleni tekee ja monipuolistaa ruokavaliotani. Treenit jatkuvat, mutta tyyli on taka-osastoa lukuunottamatta enemmänkin ylläpitävää, sillä varsinkin ylävartalossa lihasta on jo mukavasti. Liikkeet on myös muokattava selkää säästäviksi.

 Kuva torstailta ennen kisoja

Pidän nyt täyslepoa ainakin tämän viikon, ensi viikolla saatan jo tehdä jotain hyvin pientä ja kevyttä, mutta nyt annetaan kropan palautua kunnolla ja levätään paljon. Tiukkaa tekee, sillä haluaisin jo palata salille, mutta pääsyynä tähän lepoon on mun selkä..

Olen kirjoitellut selkävaivoistani aiemminkin, joten vaivojen historiasta ei nyt sen enempää. Olisi pitänyt tutkia kunnolla jo aiemmin, mutta en ole saanut aikaiseksi..
No maanantaina kävin sitten vihdoinkin lannerangan magneettikuvauksessa ja mitäs sieltä löytyikään... Neljä oikein hyvin voivaa nikamaväliä ja yksi väli joka on hiukan paskana... Alimmassa nikamävälissä prolapsi (välilevyn pullistuma) ja nikaman pinnalla Modic 1-muutos (tulehduksellinen selkänikaman päätelevymuutos), joka on usein kroonisen selkäkivun aiheuttaja, siellä se turvotus painaa hermoja etenkin vasemmalla puolella, eli ei ihme että ne lihasjumit ja säryt ei katoa.. Tottakai mun lihakset vetää aivan jumiin kun ne yrittää saada mut lopettamaan selän taivuttelun ja ongelman pahentamisen... Nyt täytyy sitten selvitellä asiaa ja hoitomahdollisuuksia.. Onko se sitten mentävä pöydälle ja otettava puukkoa selkään, vai selviäisikö kuitenkin vähemmällä...?
Se on hyvin pitkälti tuosta selästä nyt kiinni, että milloin kilpailen seuraavan kerran, joko jo keväällä tai sitten vasta ensi syksynä..? Tällä selällä on kuitenkin pärjättävä koko loppuelämä, joten mieluummin pysyisin sen kanssa hyvissä väleissä..

Autokin hajosi muuten TAAS... Nyt siitä kuoli KOKO mittaristo... Täysin! Ei mun tarvi tietää mitä vauhtia mä ajan, onko mulla polttoainetta tankissa, ajanko pitkät päällä tms... Täysin turhaa tietoa.. Eikä mun varsinkaan tarvi käyttää webastoa kun yöpakkaset alkaa ja ilma kylmenee! Voi kele! Positiivistakin on... Ainakaan se p***a ei uikuta ja vilkuta varoitusvaloja joka käynnistyksen yhteydessä että pesuneste on loppu, polttimo on rikki ja että on huollon aika :) Nih! Että ei ollut sitten ihan mun viikko tuo edellinen :D

Haluan esittää tähän loppuun nöyrimmät kiitokset kaikille minua kannustaneille ja tukeneille :) Nöyrät kiitokset huoltajalleni Johanna Hellgrenille, Manninen Nutraceuticals:lle lisäravinteista, meikistä Suskille BlackVanillasta, Sannalle MySpasta, Veera Mäkelälle kehonhuollosta, SiluettiSpalle kuvauspaikasta, valokuvista Olli Lehtiselle ja vielä iso ja lämmin kiitos ja halaus rakkaalleni Samille.. kaikesta <3

Tämä viikonloppu meneekin taas messuhommissa, tällä kertaa Hyvinkäällä Maxpossa, mutta ainakin kelit on kohdillaan joten ulkona on mukava olla :) Kyllä tämä tästä taas alkaa suttaantua.

- FitnessPerhonen - 

Photos: Olli Lehtinen

Lähtökuopissa :)

Menin hyvissä ajoin kisapaikalle ja aloitin valmistautumisen. Vilkuilin hiukan muita tyttöjä ja aloin ihmettelemään, että miksi näytän niin valkoiselta muihin verrattuna.. Syykin selvisi.. Olin unohtanut kokonaan laittaa kisavärin iholle, eikä se ollut tietenkään edes mukana kisapaikalla! Hätäännyin melkoisesti ja sain kuin sainkin jonkun tytön suihkuttamaan päälleni Protanin jämät jostain purkista. Pelkäsin miten ihoni siihen reagoisi ja olin hiukan huolissani, sillä väriä joutui myös kasvoilleni ja hiuksilleni... Menin pyyhkimään kasvojani peilin eteen ja huomasin, että minulla ei ollut mitään muuta meikkiä kasvoilla kuin ripsari! Oh fuck! Meikitkään ei tietenkään olleet mukana.. Joku tyttö suostui onneksi meikkamaan minut, mutta lopputulos oli se, että näytin aivan 50-vuotiaalta crack-huoralta ja sininen luomiväri halpoine glittereineen oli sudittu kulmakarvoihini asti! Kun sitten aloin sormin häivyttämään luomivärin rajoja itku kurkussa, niin huomasin Protanin muuttuvan läikikkääksi otsallani! Siinä samassa huomasin myös, että hiukseni olivat pesemättä ja laittamatta ponnarilla! Kiharrin ei tietenkään ollut mukana myöskään... Ajattelin että nyt menee kyllä TODELLA huonosti, mutta onhan tässä vielä 1,5 tuntia aikaa lavalle menoon.. Ei paljon lämmitä kun Lahdesta ajaa Vihtiin ja takaisin vähintään kolme tuntia, tuumin.. Olin aivan maani myynyt, kun tajusin, että olen treenannut hullun lailla keväästä asti aivan turhaan, sillä en voi mennä lavalle tämän näköisenä, eikä pelastusta ole ;( En voinut käsittää, että miten olen voinutkin kämmiä kaiken näin perusteellisesti ja aivan käsille!
Näihin mietteisiin heräsin puoli kuudelta aamulla, puoli tuntia ennen kellon soittoa... Uni oli ollut jotenkin niiiiiiin todellisen tuntuinen kellonaikoineen ja paikkoineen yms, että olin aivan fiiliksissä ja todella kiitollinen kun tajusin nähneeni unta :) Oli pakko nousta ylös, kirjoittaa pitkä muistilappu kisoihin mukaan pakattavista ja muistettavista asioista, ja kaiken huipuksi alettava tuunaamaan vanhoja biksuja varabiksuiksi, jos uusille biksuille vaikka tapahtuu jotakin :D No huhhuh... Mietin että juuri tuota huonommin ei paljon voisi mennä, joten eiköhän ne kisat tuohon verrattuna mene sitten hyvin joka tapauksessa :D

Tämä päivitys on hyvin pikainen, sillä tekemistä riittää :) Tässä on enää muutama hassu päivä jäljellä ja kunto on edennyt hienosti, mutta kisapäivän kunto on tietysti se ainoa jolla on merkitystä. Kisavalmistelut jatkuvat kaikilla osa-alueilla: Syön, lepään ja treenaan ohjeiden mukaan. Venyttelen, pakkailen hiljalleen tavaroita ja blingaan biksuja iltaisin. Kisapäivä pyörii mielessä jatkuvasti, mutta hyvällä tavalla, sillä fiilis on hyvä ja odottava.

Dieetti on taas ollut erilainen kuin esim. keväällä ja toki hiukan jännittää, että mihin kuntoon pääsen tällä kertaa ja sopiiko tämä dieetti kropalleni. Menkat tuli onneksi aivan ajallaan tällä viikolla, joten nesteturvotuksen pitäisi ehtiä lähteä kisoihin mennessä. Onneksi nykyinen päivätyö on mahdollistanut myös säännöllisemmän vuorokausirytmin, joten olenkin saanut hyvin nukuttua sekä öisin, että bussissa.

Tällä viikolla on kyllä vähän ärsyttänyt, kun tuntuu että matkustaisi jollain mykoplasma-bussilla suurimman osan matkustajista köhiessä ja niiskuttaessa koko matkan ajan. Silloin kun ne ei yski, niin sitten syödään kaksin käsin pähkinöitä tai on läträtty ämpärillinen jotain kivaa myskillä ja urealla kyllästettyä hajustetta päälle, jotta vuorostani mä pääsen niiskuttamaan ja aivastelemaan hengityksen pihistessä viimeistä leipää päättärille saavuttaessa. Sitten kun mä hiukan kallistan istuimen selkänojaa nukkuakseni, niin eiköhän joku ole heti kitisemässä ja vinkumassa että "Neiti hei, voisitko nostaa sen selkänojan kun en mahdu istumaan!" Annas kun mä mietin... "En. Mä nimittäin ajattelin hiukan nukkua tässä tunnin matkan aikana." Sotahan siitä meinasi syttyä kun olin rehellinen ja tuli pieni väittely, mutta en voinut tällä kertaa auttaa kun bussissa oli tilaa istua muuallakin. Siinä olikin sitten tämän kertainen avautuminen :)

Nyt on kisan jälkeiset herkutkin ostettuina ja valmiina odottamassa; pussillinen suklaaherkkuja ja lakritsitoffeeta, kisojen jälkeen sitten hyvään ravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja ansaitusta lasillisesta viiniä. Ajattelin myös leipoa jotain hyvää heti kun ehdin :)

Tilasin myös Better Bodies:n uusia vaatteita ja uuden treenikassin palkkioksi kovasta treenistä. Paras ja oikea palkinto on kuitenkin oma kunto, jos se on parempi kuin keväällä :) Mulla on vaan oltava jokin "syy" antaa itselleni lupa tilata uusia ihania vaatteita ;)

Nyt on taas mentävä salille ja tekemään posetreeniä viimeistä kertaa ennen kisaa, sitten ruokaa nassuun, venyttelyä ja kohti Lahtea ja kilpailijakokousta. Yöt vietänkin sitten Kouvolassa vanhempieni luona, onnistuu kokkailut yms. helposti, on kunnon jääkaappi eikä tarvitse maksaa hotellista. Siitä on tämän tytön perjantai tehty tällä kertaa ;)

Kiitos kaikille minua tsempanneille ja onnea toivottaneille! Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi katsomaan kisoja ja kannustamaan kilpailijoita, sillä jokainen on kovan työn tehnyt ja hetkensä lavalla ansainnut. Nähdään siis Lahdessa!

-FitnessPerhonen-

Kisavalmistelut startanneet

Heipähei :)

Kuva: O. Lehtinen

Noin 6 viikkoa kisoihin ja valmistelut kisadieetteineen ovat käynnissä!
Touko-kesäkuussa otin selkeästi rennommin kaiken paitsi treenin suhteen ja olen panostanut lepoon ja kesästä nauttimiseen, sekä tietysti hyvään ruokaan :)

Työkuviot ja muutokset niissä ovat tarjoilleet vastapainoksi stressiä ja vitutustakin, mutta nyt sekin on helpottanut ja pitkästä aikaa minusta tuntuu, että työni on mielekästä ja tarjoaa kaipaamiani haasteita. Löysin siis taas paikkani leikkaussalista, tosin uusien haasteiden parista ja olen taas tyytyväinen ja innoissani työstäni. Sain myös pidettyä päivätyöt, eli ei vuorotyötä sekoittamassa vuorokausi- ja treenirytmiä :) Vaihtamalla paranee!

Odotan innolla kisakunnon kuoriutumista ja toisaalta jännitän, sillä tulen olemaan pettynyt jos en nouse lavalle paremmassa kunnossa kuin keväällä, sillä oma kehitys se on mikä eniten motivoi tähän touhuun.

Kävin Anna Virmajoen kanssa posetreeneissä vähän aikaa sitten ja sainkin monta hyvää tärppiä esiintymiseeni. Nyt ei muuta kuin harjoittelemaan! Myös kisaleirille on paikka varattuna, jotta näen sitten onko esiintymiseni hioutunut vielä parempaan suuntaan :)

Urheiluhieroja Veera Mäkelän kanssa tehtiin kunnon gameplan, jotta saataisiin mun lonkankoukistajat ja etureidet auki tästä superkireydestä ja alaselkä sen jälkeen kunnon käsittelyyn. Jospa sitten alkaisi taas askel kulkea rennosti ja saataisin mun alaselkä kunnolla kaarelle poseerauksissa. Tietää myös venyttelyyn panostamista... Ja mitä mä joudun tekemään mäkivedoille kun niistä ne lonkankoukistajat oikein soi...

Manniselta tuli täydennystä lisäravinne- ja vaatepuolelle, mikä onkin tarpeen sillä molempia kuluu reilusti :) Nyt ei ainakaan tarvi olla koko ajan sheikkereitä tiskaamassa ;) HydroIso heraisolaatti sopii mulle todella hyvin ja sitä tulikin oikein kaksi kappalein ettei heti pääse loppumaan!

Tänään muuten alkoi LOMALOMALOMALOMAAAA!... Pakko tehdä jotain vaikka edes pieniäkin matkasuunnitelmia, sillä en todellakaan aio kykkiä lomaani yksin himassa! Ennemmin olen sitten vaikka töissä... Se ei ole lomaa nähnytkään, kun joutuu hinkkaamaan ikkunoita, kuuraamaan nurkkia kotona ja jumittuu nettiin kun on niin tylsää, ja sitten käy aina samalla rannalla ja salilla ja menee nukkumaan... Ehei... Ei sovi mulle...

Lomalla ei kotisohvalla mökötetä ;)

Kisadieetti joka nyt on meneillään, on kyllä ehdottomasti miellyttävin jota olen tähän asti noudattanut. Ruokaa tekee kyllä mieli ja herkkujakin, mutta vain ohimennen hetkittäin, ilman että huomaan jäätyneeni kaupassa hyllyjen väliin kuolaamaan jotain tuotteita joita en normaalisti edes juurikaan söisi. Vatsani ei myöskään murise jatkuvasti nälkäänsä, vaan minun on ennemminkin muistutettava itseäni ruoka-ajoista. Paino ei ole vielä juurikaan tippunut, mutta kuulin jo kommentteja että olen selvästi laihtunut, eli jotain on alkanut tapahtua vaikka itse olenkin kunnolleni hiukan sokea.

Sellaista tässä vaan, että perseeseen sattuu! Jäätävää pakarasettiä salilla ja mäkivetoja päälle, kyllä tulee pumppia ja hapotusta... Auts :) Pakara/takareisiosasto on nyt ollut niin hellänä ja jumissa treenistä, että täytyisi antaa välillä palautuakin, ihan jännittää että onko kehitystä ehtinyt tapahtua kun kisalavalle noustaan :) Töitä on ainakin tehty! Kunhan nyt dieetillä palaisi mahdollisimman vähän lihasta, ettei saavutetut tulokset vaan katoa.

Huomenna pääsen heti aamulla Veeran hierottavaksi ja siitä sitten hakemaan Päiviltä uudet kisabiksut ja eikun strasseja liimailemaan.. Kyllä blingblingin keskellä on naisen hyvä olla ;)

Taisin hurahtaa Freddyn housuihin niin että nyt niitä on jo kolmet kaapissa... Hups..

Että ei mulla sitten muuta tällä kertaa... Kuntoa seuraillessa ja lomasta nauttien :)

- FitnessPerhonen-

Back in business :)

No niin, oli pakko herätä aamulla aikaisemmin, että ehtisin joskus kirjoittaa tämän päivityksen vihdoin loppuun. Aamu alkoi hyvin kun aurinko kurkisteli ikkunoista sisään ja kupissa höyrysi kuumaa teetä. Nyt 15 min. myöhemmin aurinko on pilvessä ja kohta sataa, mun kieli on palanut kun tee oli liian kuumaa ja tietokone kaatui tuhoten mun aikaansaannokset totaalisesti. Nice! Mutta ei auta kuin kompuroida eteenpäin.

Siitä palautteluviikosta :) Lepoviikosta se ei käynyt, sillä sainhan mä siihen neljä "kevyehköä" treeniä ihan huomaamatta uppoamaan... Ohoups.. Pari HIIT-treeniä, kahvakuulaa ja pitkä kävelylenkki hyvässä seurassa. Aivan ihanaa kun on kesä!

Kävelylenkillä seurana oli naapurirapusta turistiopaaksi koiransa kanssa tarjoutunut mukava nainen. Oppaan hienolla johdatuksella löytyi Nummelasta (ihan kävelymatkan päässä mun kodista) ihan mielettömän huikeat maisemat ja täydellinen kallio auringonottoon, WAU! Kokkokallio on kuin eteläisen Suomen Koli. Korkea kallio kohoaa reilusti puiden latvojen yläpuolelle, jääden kuitenkin mm. molemmilta sivuiltaan ja alapuolelta puiden suojaamaksi. Siellä kalliolla istuskellessa aurinkoisena kesäpäivänä katoavat pienet murheet taivaantuuliin ja muutenkin tuntee itsensä melko pieneksi :) Eikä todellakaan ole ruuhkaa! Aivan mahtava paikka mun mielestä ja mikä parasta... Tadaa! Aivan ko. paikan vierestä löytyy ehkä kaikkien aikojen paras (lue: pahin) paikka tehdä aivan tappavia mäkivetoja... Can't wait to try it!

Pari viikonloppua sitten kävin Kouvolassa vanhempieni luona ja hyvää ystävääni moikkaamassa. Olipa niiiiiiin hyviä grilliherkkuja kun vanhemmat grillasivat. Äiti teki parilalla öljyssä kasviksia ja bataattia, isä grillasi ulkofilepihvejä ja kananfileitä ja mä taiteilin folionyytteihin täytettyjä herkkusieniä ja kääräisin vielä pari siivua pekonia ympärille. Sitten vaan salaattia kylkeen ja momsmoms :D Jouduin harmikseni syömään äidinkin lautaselta pekonit, kun sitä niin etoo lihassa näkyvä rasva :)
Ruoan jälkeen aurinkovuoteet asemiin ja otettiin pari tuntia aurinkoa, luettiin päivän lehdet ja torkuttiin. Siitä sitten saunaan, iltapalaa ja maate. Se oli palauttavaa jos mikä!

Palautusviikon jälkeen pääsin taas salille ja kyllä viime viikkoina on ennätykset paukkuneet, eikä mulla ole ollut edes varmistajaa, joten voimia on varmasti jäänyt vielä hiukan jäljellekin rohkeuden loppuessa :) Pitäisi varmaan tsekata InBody tässä jonain päivänä, niin saisi hajua siitä onko lihasta tarttunut kroppaan hiukan enemmänkin, vai olenko vain saanut takaisin kisadieetillä menetettyä lihasta.

Tässä ehti mennä ne ahdistavat synttäritkin. Synttäripäivä itsessään oli aivan upea ja siitä jäi todella hyviä muistoja. Aamupäivällä käytiin salilla vetämässä kunnon treenit ja siitä sitten kauppaan hakemaan picnic-eväitä, subilta salaattia tuplalihalla ja alkosta pullo hyvää kuoharia. Kamat kylmälaukkuun ja Kokkokalliolle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan kuumasta kesäpäivästä. Ikäkriisi hukkui skumppalasiin ja muutama tunti kului kuin siivillä kesästä ja seurasta nauttien.

Synttärilahjaksi sain mm. Versa Gripsit. On ne vaan tuhat kertaa paremmat kuin vetoremmit joita olen tähän asti käyttänyt. Nyt homma toimii kuin unelma ja ne on vielä paljon paremman näköisetkin kuin mun kulahtaneen kusenkeltaiset vanhat vetoremmit :D Ja paitsi että aikaa säästyy, niin myös pito on jäätävän paljon parempi! 

Mulle räätälöitiin viikko sitten uusi pakaratreeni ja nähtäväksi jää kuinka hyvin se puree mun pakaroihin, mutta päänuppi ainakin tykkää vaihtelusta. Nyt täytyy myös muistaa vielä pari kolme viikkoa syödä lähestulkoon hiki päässä, että on sitten hyvä alkutilanne aloitella heinäkuussa kisavalmistelut. Muunmuassa tälläistä settiä on "joutunut" ikäväkseen popsimaan... ;) Ruoka itsessään ei ole ongelma, vaan sen iso määrä.

Nyt on kyllä aurajuusto-kiintiö aivan täysi, samoin on tilanne bataatin suhteen.. Täytyy taas keksiä jotain muuta.

Mäkelän Veeran hieronnaksi kutsuttavassa käsittelyssä olen käynyt yhä viikoittain, ja alaselkä alkaa olla taas paremmassa kunnossa. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa Veeralle, pienikokoinen nuori nainen jolla on voimaa kuin isolla miehellä yhdistettynä hyvään ammattitaitoon. Edistyksen jarruna tosin taitaa edelleen tehokkaasti toimia mm. nämä mun lonkankoukistajat, jotka on vaan niin niin jäykät ja jumissa, että lantio pyrkii väkisin kääntymään eteenpäin :( Siitä tulikin mieleen, että joku (allekirjoittanut) on taas kiireessä unohtanut venyttää niitä...

Nyt pitäisi alkaa keksiä jotain hohdokasta tai edes mielekästä tekemistä juhannukseksi, sillä siinä taitaakin sitten olla tämän kesän juhlat juhlittuina. Viime juhannuksen vietin Espanjassa (kuvat alla) ja se juhannus oli todella ihana! Katselin netistä, josko vuokraisi mökin jostain Etelä-Suomesta, mutta se on sen verran kallista jo ihan ruputasollakin, että satasella enemmän pääsee jo vaikka käymään Riiassa, ja siihen pari sataa lisää, niin onkin jo viikon vaikka Kreikassa, ja siihen satanen lisää niin voi olla siellä kaksi viikkoa... Äkkiä karkaa käsistä koko homma :) Näyttää kuitenkin siltä, että mä en lähde yhtään mihinkään, koska haluan päästä talvella reissuun ja rahatilanne tuskin kestää kahta matkaa. Täytyy jatkaa pähkimistä :)

Mutta tälläistä siis tällä kertaa, ei mitään kovin maailmaa mullistavaa. Treenit jatkuu ja syksyä kohti mennään, mutta nautitaan kuitenkin samalla kesästä ja auringosta :) 

-  FitnessPerhonen -

Palautusviikon tuumailuja

Hohhoijaa... Palautusviikon toinen päivä ja mä mietin jo, että mitäs kivaa aktiviteettia keksisin kun puntille ei ole asiaa tällä viikolla :) Täytyis vielä huominen olla ihan iisisti, ja sitten hanat auki lenkkipolulla! Sekin treeni tulee kyllä tehtyä HIIT-muotoisesti ja melko lyhyesti. T-kävelyä taidan käydä myös vähän tesmailemassa, sen  harjoittelun tärkeyttä kun ei voi kylliksi korostaa.

Kroppa kyllä kiittää saadessaan palautusviikon, sillä nyt on nimittäin pakarat ja koko yläselkä aivan tukossa, taisi mennä viime viikon treenit perille :) Hyvä pehmitellä niitä rauhassa. Nyt olisi sitten myös hyvä tilaisuus panostaa lepoon ja pitkiin yöuniin, ja niin aion myös tehdä. Saan samalla valmisteltua kroppaa seuraavien viikkojen intensiiviseen treeniin.

Matkakuume on taas noussut ja tuntuu pahenevan koko ajan, kyllä viimeistään ensi talvena olisi taas päästävä reissuun, mutta hiukan hidastaa kun tuo köyhtyminen ei tunnu pysähtyvän millään... Kummaa touhua... Pitäiskö mun muka esimerkiksi ostella vähemmän Better Bodies:n vaatteita... Läppärikin huutaa viimeistä leipää ja käy sen verran lämpöisenä, että varmaan syttyy tuleen vielä joku kerta. Täytyy varmaan alkaa säilyttään sitä jo valmiiksi sammutuspeitteen alla :D Kännykkä taas käy niin hitailla että hyvä kun saa puheluun vastattua ennen kuin soittaja luovuttaa ja lopettaa. Telkkarit kyllä toimii ilman ongelmia, eli ei mene tasan nallekarkit..

Ei hitto, masennusta pukkaa kun on enää reilu viikko synttäreihin. Mittariin tärähtää 28 vuotta. Ei ole tämä elämä mennyt ihan suunnitelmien mukaan tähän asti :( Unelmissani olin varma että menen naimisiin ennen kuin täytän 25 vuotta... Hmm. Just joo.. Olisin varmasti jo mennytkin, ellen olisi aikoinani alkanut huolella sössimään asioitani muka itsenäistymisen ja jännityksen kaipuussa. Nyt sitten asun yksin paikkakunnalla jossa mulla ei ole oikeastaan kavereita, eikä kyllä mitään muutakaan syytä asua kun työtkin on muualla. Asunto onkin sitten jo kolmas omistusasunto, ja mallia pienin kaikista kolmesta ja silti tähän asti isoin laina niskassa :)

 ;)

Mä olin myös aivan 100-varma etten ikinä koskaan tässä elämässä tule haluamaan lapsia, eikä musta koskaan olisi äidiksi, mutta voi kettu! Siitä on varmaan reilu vuosi tai hikisesti kaksi, kun joku sisäinen viisari otti ja nytkähti liikkeelle ja nyt se sitten raksuttaa. MIKSI!?! Noh, eihän tässä mitään, mutta omasta mielestäni lapsi/ainakin ensimmäinen lapsi olisi hyvä hankkia melko nuorena monistakin syistä. Siinähän voi mennä vuosia ennen kuin edes tärppää vaikka yrittäisikin. Siitä nyt en tiedä vieläkään, että olisko musta äidiksi, mutta onhan siinä aikaa opetella.. Onneksi mulla on tämä kilpaileminen, niin voin siirtää tuota kriisin poikasta loitommaksi ja ottaa oikein kunnon kriisin sitten kun täytän pyöreitä ;)

Hitto kun musta ei edes voi tulla tulevaisuudessa kunnon vanhaa piikaa jolla on kolme kissaa ja viherkasveja, kun on nuo pirun pöly-, home- ja eläinallergiat :D Mikä vanhapiika se sellainen on, jolla on jotain akaattikotiloita akvaariossa (ja nekin saattaa kuulemma kuivua hengettömiksi)... (Jälkihuomautus: Tämä ei silti ole mikään seuranhakuilmoitus, niin kuin joku oli tulkinnut...)

Mä tiedän että mulla on kuitenkin kaikki todella hyvin elämässä ja valitan pienestä/turhasta, sillä olen kuitenkin terve ja loistavassa kunnossa ja läheiseni ovat terveitä ja töitäkin riittää. Urheilu tuo valtavasti sisältöä elämään ja aika menee jotenkin todella nopeasti, kun tavoitteet ovat aina puolen vuoden ja vuoden päässä ja odotellessa aika menee treenatessa ja valmistautuessa. Mä vaan olen luonteeltani kuulemma kuin elohopeaa, nopea liikkeissäni ja vaikea pitää/saada kiinni. Haluan että asiat tapahtuvat ja hommat etenevät kaikilla elämän osa-alueilla, tai sitten mä annan olla ja jatkan eteenpäin. Niin kauan kuin pystyn itse järkevällä tavalla vaikuttamaan asioihin, osaan olla sinnikäs, mutta turhaudun nopeasti jos en voi vaikuttaa asioiden etenemiseen/etenemättömyyteen :) Välillä se on hyvä asia ja välillä se potkii päähän.

Tässä sen nyt huomaa, että mun pitäis vaan pysyä tiukasti siellä salilla, niin en ehtis kirjoitella mitään löpinöitä :D Takaisin "asiaan"..

Löysin taas kaupasta uuden kihartimen ja päätin kokeilla, josko nyt olisi käsissä tuote jolla saa ne oikeasti isot kiharat aikaiseksi... Eli jos musta ei kuulu pitkiin aikoihin, niin olen käsineni samassa takussa kuin se kiharrin ja mun hiukset, ja savua nousee paitsi päänahasta, niin myös korvista :D

Mun syksyn kisabiksujen ompelusta vastaa taas taitava Päivi Bothas, ja viikonloppuna olisikin aika viedä uusi kangas Päiville, niin on taas sekin projekti käynnissä hyvissä ajoin. Varasin myös Suskin BlackVanillasta taas meikkaajaksi, niin säästyn jälleen stressiltä meikin suhteen. Myös majoitusasiat on katsottuna ja mietittynä suurin piirtein. Tänä vuonna aion todellakin olla ajoissa valmistautunut kisoihin, sillä viime syksynä ne pääsivät muka jotenkin yllättämään ja tuloskin oli sen mukainen. Virheiden tekemisessä ei ole mitään järkeä, jos niistä ei edes ota opikseen ;) Ja mitä järkeä on sössiä kaikki se treeni ja dieetti ihan vain huolimattomilla valmisteluilla ja kiireellä kisapäivänä. Nyt mä kuittaan ja alan venytellä :)

   - FitnessPerhonen -