Lomalta kisavalmisteluihin

Kolme viikkoa Balilla teki todella hyvää.. Vapaata syömistä, aurinkoa, uintia, patikoimista, kauniita maisemia ja treeniä salilla. Tuli kierreltyä Balilla, Gileillä ja Lombokissa. Maisemat olivat kyllä niiiiiin kauniita ja ilma lämmin. Sadekausi ei haitannut yhtään ja parina yönä oli todella komeat ukkosmyrskyt salamoineen.

Kyllä nyt taas jaksaa ja ihmeekseni huomasin myös jo ensimmäisen viikon jälkeen kaipaavani takaisin omaa tuttua ruokavaliota :) Se kun sopii hyvin kropalleni ja saa minut voimaan hyvin. Oli hiukan rasittavaa tuumailla päivittäin raflojen ruokalistoja etsien jotain järkevää syötävää kun jokapuolella tuputettiin pizzaa, ranuja ja burgereita majoneesiin upotettuina. Aamupalaksi ainoa järkevä vaihtoehto olivat kananmunat, mutta ne vain eivät vatsalleni sovi ja ihokin kärsii, eli ne oli aika äkkiä nähty. Parhautta oli kun Kutan alueelta, hiukan syrjemmältä tosin, löytyi ranskalaisen supermarket-ketjun myymälä Carrefour. Se tuli testattua ja hyväksi havaittua jo viime kesänä Espanjan reissussa. Sieltä saa ihan perussettiä kuten grillattua kanaa, ja jos oikein tuoreena haluaa, niin sen kun haet lihat tiskistä ja pojat heittää ne grilliin. Käyt shoppailemassa välillä ja sitten vain haet kanaset valmiiksi pakattuina hotellille ja lyöt osan jääkaappiin. Kylmälaukku oli tietysti reissussa mukana ja sinne sai sitten eväät pakattua esim. päiväretkille. Carrefourista ostin myös tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, salaattia jne kanan kaveriksi.

Reissussa tuli myös levättyä todella hyvin, suht ajoissa nukkumaan ja unta niin pitkään kuin sitä riitti.. Se täytyy kyllä Balista todeta, että se ei pystynyt korvaamaan Thaimaan paikkaa sydämessäni, enkä oikein ymmärtänyt miksi Bali on niin suosittu häämatkakohde!? No kai se on makuasia, mutta itse en ainakaan löytänyt Balilta tai Gileiltä yhtä upeita rantoja kuin esim. Thaimaasta ja jokapuolella oli melko roskaista. Onneksi reissusta on paljon kuvia, sillä paluu Suomen talveen ja lumisateeseen sai reissun unohtumaan todella nopeasti.

Onneksi kisat lähestyvät kovaa vauhtia, sillä sen ansiosta minulta jää kokonaan väliin itselleni tyypillinen loman jälkeinen noin kuukauden kestävä masennusjakso, jolloin mikään ei nappaa ja kyttään vain lentoja netistä jotta saan varattua seuraavan talven matkan, jotta olisi taas jotain mitä odottaa :)

Tällä viikolla alkoivat omalla kohdallani kisavalmistelut huhtikuun kisoihin. Noudatan ruokavaliota ympäri vuoden, mutta tästä viikosta alkaen kalorit vähenevät (hiilareista ja rasvasta), kaikki ylimääräinen/turha jätetään pois, aerobinen liikunta palaa hiljalleen treeneihin (etenkin aamuihin), treenaan lavaesiintymistä entistä enemmän ja keksityn pitämään itseni mahdollisimman terveenä, levänneenä ja stressittömänä. Stressittömyys on itselleni todella kova haaste, samoin ylikunnon välttäminen.

Kunnon etenemistä on seurattava viikottain mm. ottamalla valokuvia ja dieettiä säädettävä sen mukaan. Painoa ei ole paljoa tiputettavana, mutta kiristyä täytyy. Eli nestettä ja rasvaa on saatava pois ihon alta, mutta lihasten glykogeenivarastot pidettävä mahdollisimman täysinä, jotta lihakset näyttäisivät mukavan pyöreiltä ja paineisilta lavalla, tyhjään lihakseen on nimittäin aika haastavaa hakea pumppia..

Viime keväänä kisavalmistelut menivät melko nappiin, mutta syksyllä moni pieni ja isompikin asia oli pielessä, kaikken pahimpana ylikunto ja kipeä olo. Nyt on valmisteluja taas muokattu ja täytyy toivoa että tulos on toivotun mukainen.

Tuntuu hyvältä kun saa pitkästä aikaa syödä vähemmän ja tehdä myös aerobista, mutta syksyn ylikunto ei saa yllättää uudelleen joten tarkkana on oltava. Parantelukaudesta koko syksy meni oikeastaan hukkaan kun kärsin ylikunnosta ja poltin lihaksiani. Se harmittaa todella paljon, mutta joskus asioita on opittava kantapään kautta. Nyt osaan kuunnella kehoani paremmin ja olla sitä kohtaan lempeämpi silloin kun se sitä vaatii.

On tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen kun olo on hyvä tai loistava. Silloin on pohdittava, että mitä tekee ja miten syö ja lepää jne. jotta osaa pitää kiinni niistä asioista jotka toimivat. Itselleni esimerkiksi pelkästään suolan lisääminen ruokavalioon teki ihmeitä uupuneelle ja vetämättömälle ololle.

Toinen mihin aion kiinnittää huomiota, on omaan suoritukseen keskittyminen, minulla on paha tapa jäädä tuijottelemaan muiden kuvia ja kuntoa juuri ennen kisoja, vaikka pitäisi keskittyä itseensä ja omaan tekemiseensä ja siihen että on kaikin puolin parhaimmillaan. Sehän on tuomareiden tehtävä hoitaa se vertailu ja minun tehtäväni hoitaa oma suoritukseni niin hyvin kuin suinkin pystyn. Kisojen jälkeen on sitten aika pohtia mitä voisi tehdä paremmin seuraavaa kertaa ajatellen ja miltä muut näyttivät jne.

Huomenna onkin aika sovittaa kisabiksuja ja sormeni oikein kihelmöivät että pääsisin jo koristelemaan niitä :)

Balille -->

Hola!

Viimeisetkin treenit on hoidettu, kroppa huutaa jo lepoa ja mä olen niin lähtökuopissa, että sukat vaan pyörii jaloissa.. Rinkka on pakattu ja voin kertoa että kohta ei paljon pipo kiristä kun biksut vain vilahtaa kun tämä tyttö pulahtaa mereen Balilla Indonesiassa.

Lento Singaporen kautta Balille lähtee ensi yönä ja siitä starttaa kolmen viikon talviloma. Ajattelin kerrankin helpottaa elämääni hieman ja luopua reissun ajaksi siitä vähästäkin meikkaamisesta. Kävin eilen Nummelassa kauneushoitola My Spa:ssa Sannan käsittelyssä ja kahden tunnin rupattelun jälkeen kävelin ulos mielettömän upeiden räpsyripsien kera :) Omat ripseni ovat todella pitkät ja kaartuvat, mutta blondi kun olen, niin ilman ripsaria niitä ei näy missään! Thaimaassa olen huomannut, että jopa Kanebon 38 pettää ja sulaa niissä lämpötiloissa ja kosteudessa. Nyt tämän tytön ei tarvitse kolmeen viikkoon huolehtia meikkaamisesta, jes! Kulmakarvani olen antanut kestopigmentoida jo vuosien ajan, sillä nekin ovat aivan vaaleat luonnostaan.

Voin kyllä ymmärtää jos joku on jäänyt koukkuun noihin ripsiin.. Kuinkahan mulle käy, en halua tuhota omia upeita ripsiäni käyttämällä pidennyksiä jatkuvasti, ja olen huomannut myös kaupasta saatavat ripsitupsut ja -nauhat hyvin näppäriksi. Mutta silti... Vau miten ihanat! Aika kivat nuo pidennykset olis kisoissakin. Kiitos Sanna!

www.kauneushoitolamyspa.fi

Edessä siis kolmen viikon loma ja kisat on kuitenkin tulossa.. Miten se vaikuttaa mun lomailuun. Melko pienin rajoituksin mennään, sillä en pidä varsinaista off seasonia, vaan parantelukauden, eli kunto säilyy melko lähellä kisakuntoa ympäri vuoden. Olen aina ollut hoikka, enkä saa painoa lisääntymään nopeasti kilotolkulla ihan vahingossa. Aion toki syödä samankaltaisesti reissussa kuin muulloinkin, mutta eväitä minulla ei ole mukana vitamiineja lukuunottamatta. Dosetti on täytetty ja pakattu :) Eli "syöpöttelen" riisiä, paljon lihaa ja hedelmiä ja janojuomana on tietysti vesi, ei olut.

Mitä treenaamiseen tulee, niin odotan innolla kun saan vaihtelua mm. snorklaamisesta, uimisesta, patikoinnista ja mäkivedoista, kenties myös maastopyöräilystä, melomisesta tms. Vetäisin ranteet auki vaikka lusikalla, jos makaisin samassa aurinkotuolissa samalla rannalla tai altaalla kolme viikkoa putkeen, syöden majoneesissa uitettuja ranuja ja juoden kaljaa aamusta iltaan ja laulaen karaokea viereisessä suomalaisomisteisessa kuppilassa muiden keitettyä rapua muistuttavien örisijöiden kanssa..

Kuntosalia tuskin löytyy pienemmiltä saarilta joille olen menossa, mutta mukana on varalta jumppakuminauha ja GymStick teleskooppivarrella :) Aion myös panostaa lihashuoltoon venyttelemällä paljon, käymällä hieronnassa ja ihan vain lepäämällä ja nukkumalla pitkiä unia.

Nyt riittää raapustelu tältä erää, jännittää jo niin paljon etten kohta pysy enää nahoissani... Kohti aurinkoa ja lämpöä -->

- FitnessPerhonen :)

Vuoden päätös

Vuosi loppuu aivan näillä näppäimillä ja fiilis on loistava! Vuoteen on mahtunut paljon iloa, mutta myös pettymyksiä ja murheita. Ilman surua olisi vaikea kokea todellista ilon tunnetta, joten täytyy vain hyväksyä myös murheet osaksi elämää. Kahden viikon kuluttua olenkin jo Balilla; kolme viikkoa paratiisissa ja sen jälkeen viimeinen rutistus ennen kevään kisaa :) Aika menee kuin siivillä..

Nyt on ollut kroppa lujilla treeneissä ja aina viikon loppuun mennessä tilanne on se, että lihakset on hellänä päästä varpaisiin ja ilman kunnollista lihashuoltoa, lepoa ja ravintoa en seuraaavana viikkona saisi treenistä paljoakaan irti. Alaselän probleema on nyt lihaspuolelta selvitetty, sillä on nimi ja siihen on sopiva hoito. Olen tässä miettinyt, että miltähän se tuntuisi, jos muutaman vuoden jälkeen se lihaskipu alaselästä poistuisi kokonaan, heittäisin varmaan voltin ilosta.. Ja kuinka osaisin toimia salilla, kun selkää ei tarvitsisi enää varoa? Toivottavasti se päivä koittaa vielä.. Täytyy kuitenkin vielä kuvat otattaa, jos sieltä selviäisi sen lihaskivun aiheuttaja. Ongelma on siis peräisin siltä ajalta kun harrastin vapaaottelua, mutta olen telonut selkääni joskus myös lumilautaillessa. Aktiivinenytykset olen kokenut erittäin hyvinä kropalleni osana viikottaista hierontaa.

Rankka syksy on nyt vihdoin taakse jäänyttä elämää ja pahin väsymys on selätetty. Siihen auttoi LEPO. Eli vähemmän töitä, enemmän unta ja ruokaa. Stressin hallintaa saisin vielä opetella :)

Sen sopimattoman heraproteiinin vaihdoin juuri hydrolysoituun heraproteiini isolaattiin ja nyt taisi tärpätä, maku on hyvä ja liemi tuntuisi myös imeytyvän hyvin. Muutenkin ruokavalio taitaa olla aika sopiva, sillä kroppa tuntuu nyt toimivan toivotulla tavalla. Lähes gluteeniton ja kananmunaton ruokavalio, höystettynä muutamalla muulla muutoksella, on lähtenyt toimimaan hyvin ja olo on paljon parempi. Salillakin riittää nyt virtaa ja motivaatiota tehdä hiukan ylimääräistäkin.

Myös InBody-mittauksen tulos täsmäsi oman fiiliksen ja peilikuvan kanssa: Lihasta on tarttunut kroppaan ja rasvaa on sulanut. Nyt paukutetaan vielä pari viikkoa täysillä, sitten kolmen viikon loma, jolloin kroppa saa palautua kunnolla ja syön hyvin sekä liikun eri tavalla. Kun palaan Suomeen helmikuun alussa, niin alkaa taas täysillä treenaaminen huhtikuun kisoihin ja varmasti se kisadieettikin tulee mukaan siinä vaiheessa. Dieetistä ei tule yhtä rankka kuin viime syksynä, sillä kuntoni ei ole kaukana kisakunnosta ja paino on noin kolmen kilon päässä tavoitteesta. Muutenkin valmisteluihin täytyy tehdä muutoksia, sillä kisaviikolla ei sovi tulla kipeäksi ja kroppa on saatava kireäksi, mutta pumppi ei saisi siitä kärsiä. Viime keväänä homma toimi, mutta syksyllä ei niin kovin hyvin.

Täytyy tiestysti muistaa, että kaikkea voi aina sattua, varsinkin matkustellessa... Täytyy siis toivoa etten tule kipeäksi tai satuta itseäni reissussa. Ei mulla sitten muuta kuin että parempaa ja onnellista  Uutta Vuotta 2013! Kiitos ja kumarrus kaikille jotka olette tsempanneet ja tukeneet minua kuluneen vuoden aikana, arvostan teitä paljon..

Terkuin: FitnessPerhonen ;)

Välirapsa :)

Ruokavaliomuutokset on tehty ja muutama viikko mennyt ilman kananmunaa, huomattavavsti vähemmällä maitotuotteiden käytöllä ja ilman muita viljoja paitsi täysjyväriisiä ja kauraa (ne tuntuvat sopivan hyvin).

Olen keskittynyt huomattavasti enemmän lepäämiseen ja nukkunut pidempiä yöunia (kellon ympäri) ja päikkäreitä (jopa parin tunnin mittaisia..) Pitkät työvuorot vaikeuttavat onnistumista, mutta ei auta kuin yrittää.

Hieronnat ovat olleet kohtalaisen kivuliaita kokemuksia lähiaikoina.. Käyn hierottavana nyt kerran viikossa, lepoviikolla kaksi kertaa, ja joka kerta Veera löytää tästä ruodosta kunnon jumeja ja takertuneita lihaskalvoja. Yläselän hieronnan jälkeen en meinannut pystyssä pysyä kun veri pääsi pitkästä aikaa kiertämään korvien väliin asti, ei auttanut kuin mennä kellarista seiniä pitkin omaan asuntoon (tietysti ylin kerros, ei hissiä)..

Eilen hierottiin taas pakarat ja takareidet ja voin kertoa että... Ensimmäistä kertaa teki todella paljon mieli kiljua ja juosta karkuun vaikka alasti! Hyvä etten pöydältä tippunut kun kroppa yritti väkisin paeta kivun aiheuttajaa pöydän toisella puolella :)

Tänä aamuna oli vuorossa Balanssilla perusaineenvaihdunnan mittaus hengityskaasuista. Myös InBody-mittaus kertoo perusaineenvaihdunnan, mutta tulos on laskennallinen eikä siis niin tarkka. Oma tulokseni oli kuitenkin sama kuin IB:ssa, eli normaalin ylärajalla, hieman alle 1600 kcal/vrk. Tulos siis kertoo paljonko poltan kaloreita, jos makaan vuorokauden selälläni sohvalla.. Tähän lukuun täytyy siis lisätä erittäin fyysisen työn ja treenien aiheuttama kulutus.

InBody-mittauksen tulokset eivät ole olleet sitä mitä olisin halunnut, joten kaloreiden määrää on lisätty ja aerobinen liikunta jätetty nyt minimiin vähäksi aikaa. Uusi tsekkaus joulukuussa.

Vaihdoin syksyllä heraproteiini konsentraattini erääseen stevialla makeutettuun isolaattiin ja ilmeisesti ko. tuote ei kropalleni sovi. Heti kun haistankin sen tuoksun, alkaa tuntua ettei hissi kulje enää kuin ylöspäin. Sitten juon sen kuitenkin väkisin ja välillä sitä huonoa oloa riittää sitten jopa puoleksi tunniksi eteenpäin. Nyt pitäisi keksiä korvaava tuote ja pian..?

Kokonaisuudessa voisi kuitenkin sanoa, että fiilis alkaa olla nousujohteinen, motivaatio on tallessa ja Balin loma odottaa nurkan takana :) Jotenkin oma fiilis tästä syksystä on se, että olen ruoskinut itseäni hiukan liikaa, ilmassa on ollut ylirasituksen merkkejä, ja kaamosväsymys on kohdallani paha. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että joulun tulo helpottaa pian oloani :)

Haluaisin jo kovasti suunnitella uusia kisabiksuja, mutta hiukan voisi vielä malttaa. Jos vaikka odotellessa päivittäisin treenimusat soittimeen :) Perjantaina on vuorossa kuvaukset, toivottavasti tulee hienoa jälkeä.. Odotan innolla :) Eipä tässä sitten muuta kuin levyksi sänkyyn ja rautoja laskemaan (ketä ne lampaat kiinnostaa).

Syksyn tuulet

Sieltä se märkä, pimeä, ruma ja hemmetin masentava syksy taas tuli... Ei hitto! Ei sovi ollenkaan tälle neidille..

Lenkkeily on saanut jäädä kun ei nappaa kastua, mutta salilla on ahkeroitu sitten senkin edestä. Uusi ohjelma on nyt ollut käytössä 6 viikkoa ja tuntuisi olevan tehokas. Aluksi treenit venyivät turhan pitkiksi, mutta otettuani sekkarin käyttöön on sekin asia lähtenyt korjaantumaan kun palautusajat pysyvät kontrollissa. Sykemittarini siis taantui sekuntikelloksi pattereiden vaihdon myötä, sillä se roju ei enää tunnista sykelähetintä. Nykyään se jo sentään kykenee taas puhumaan suomea saksan sijaan, mutta kiroilua senkin tuloksen saavuttaminen vaati.

Salitreenin lisäksi olisi aika ottaa mukaan jonkinlainen intervalliharjoitus cardio-laitteilla, esim. mäkivetoja juoksumatolla ja kävelyä ylämäkeen. Lisäksi sulkapallo on taas mukana kuvioissa, on se vaan niin mukavaa puuhaa :)

Sitten ruokavalioon.. Minulla on ollut pienestä pitäen aikamoinen kirjo allergioita, varsinkin lapsena. Muistan olleeni allerginen eläin-, huone- ja siitepölyille, homeelle, maidolle, kalalle, kananmunalle, kiiville, banaanille, tomaatille, omenalle, kaikille pähkinöille jne..
Tähän ikään mennessä olen jo päässyt eroon joistakin allergioista, mutta jäljellä ovat vielä kaikki pölyallergiat (hyvästi lemmikit), homeet, kiivi ja pähkinät (todella ikävä vaiva varsinkin jouluna ja lentokoneessa, miettikääs sitä kun ostatte elokuvissa tai lentokoneessa pussillisen pähkinöitä omaksi iloksenne, pelkkä haju nimittäin riittää hengenahdistukseen..) Laktoosi-intoleranssi minulla on ollut ja mennyt kausittain tässä vuosien varrella.

Nykyään, kun nämä ravitsemusasiat kovasti kiinnostavat, olen alkanut miettiä että syönkö mahdollisesti jotain itselleni sopimatonta kun naama meinaa kukkia ja vatsaa turvottaa välillä. Joskus on myös tukkoinen ja vetämätön olo ja mieli on alavireinen. Päänsärkyäkin on esiintynyt useammin ja sellainen ongelma on itselleni aiemmin ollut harvinainen. Toki syitä voi olla useitakin, mutta sain hiljattain käsiini kotitestin, jolla voi testata yliherkkyyksiä ruoka-aineita kohtaan. Ei siis allergioita, vaan nimenomaan yliherkkyyksiä kohtaan. Päätin testata ja katsoa löytyykö jotain.

Tulokset:
1. Tarkkailtavia: Durumvehnä, gluteeni, palkokasvit, soijapapu ja hiiva
2. Vähennettäviä: Vehnä, maapähkinä ja lehmänmaito
3. Vältettäviä: Kananmuna, manteli, cashew- ja parapähkinä

Nyt on sitten harkinnan ja mietinnän alla, että millaisia muutoksia ruokavaliooni tehdään ja miten pitkäksi aikaa. Odotan mielenkiinnolla poistuvatko oireet ja pärjäänkö ilman maitorahkaa ja kananmunia :)

Nyt on myös aloitettu oikein kunnon lihashuolto tälle kropalle. Kerran viikossa kevääseen asti kunnon urheiluhieronta ja venytyksiä päälle niin jokohan alkaa ruoto oikenemaan :) Hieroja otti oikein asiakseen ottaa selvää miten mut saadaan parhaaseen mahdolliseen kuosiin etenkin alaselän, pakaroiden ja takareisien alueilta. Ne kun kiristelee niin että soi... Iso kiitos kuuluu siis Veera Mäkelälle :)

Tämä viikko on ollut ensimmäinen kevyempi treeniviikko melkein kahteen kuukauteen ja voin kertoa että tuli todella tarpeeseen! Touhu sekä salilla että töissä, vapaa-ajasta puhumattakaan, alkoi olla todella väsynyttä. Uni ei tullut iltaisin ja aamuisin olin aivan zombi. Nyt kun olen muutaman päivän ottanut iisimmin, oli todella erilainen fiilis mennä tänään suoraan töistä salille... Se omituinen olotila oli into, mun oikeasti teki mieli mennä treenaamaan kovaa. Muistutan taas itselleni kuinka tärkeää lepo on kehittymisen kannalta ja muutenkin (levänneenä myös kiukuttaa aika paljon vähemmän..) :)

Karhu kuittaa toistaiseksi. Over and out :)

Uudet kujeet

Pettymys alkaa olla hiljalleen taputeltu ja takana on nyt ensimmäinen kunnon treeniviikko kisojen jälkeen. Uusi saliohjelma on tuntunut sopivan "kamalalta", paikat on tulleet kipeiksi ja treeni on tuntunut menneen perille. Fiilis ja motivaatio tuntuisivat nyt olevan kohdillaan :) Salitreenejä on edelleen neljä viikossa, mutta jako muuttui hieman ja treenit ovat joka viikko hiukan erilaisia; toistojen ja sarjojen määrät vaihtelevat, samoin painot, liikkeet ja palautusajat. Kroppa ja korvienväli tykkää vaihtelusta :)

Muutokset ruokavalioon tuntuvat toimivan kropalleni ja virtaa treeneihin on riittänyt. Ruokahalu ja aineenvaihduntakin tuntuvat heränneen taas kun on saanut ruokaa koneeseen.

Palkitsin itseni kuluneesta viikosta tänä aamuna 80 min. hieronnalla ja voin kertoa että ai kun teki hyvää. Hieroja hiukan järkyttyi että mitä ihmettä olen takareisilläni tehnyt että ne on niin jumissa, mutta kyllä ne auki saatiin :) Myös pohkeet ja alaselkä saivat oikein kunnon käsittelyn ja sain asiantuntevia vinkkejä selkäni kunnossa pitämiseen. Opin taas uutta kehostani ja sen huoltamisesta. Hieronnan jälkeen pääni oli aivan hattaraa ja pumpulia ja olo vähintäänkin hutera, onneksi hieroja asuu samassa talossa niin ei tarvinnut autolla ajaa kotiin.

Nyt kun syöminen on taas hiukan vapaampaa niin kokkailukin taas vähän kiinnostaa. Tuli tehtyä kaura-protskukeksejä tässä viikolla... Okei, maku oli mielestäni hyvä (suklaaprotskua, kauraa, omenaa, rusinoita, kanelia, kardemummaa jne) mutta... Kyllähän se niin on omasta ja työkavereiden mielestä että ne näytti aivan jauhelihapihveiltä...  Päivällinen näyttikin sitten kuulemma koiranruoalta... Että näillä mennään, mutta eipähän tarvi lisäaineita ja sokeria tuupata nassuun :) Koiranruoasta tulikin mieleeni että kun välillä vähän kuittaillaan siitä, että eikös sulla mene noihin lisäravinteisiin ja "erityisruokiin" aika paljon rahaa? No tuumin tässä että todennäköisesti ei sen enempää kuin toisilla menee sen rakkaan koiran tai kissan merkkiruokiin ja muihin ravinteisiin. Itse kun en voi allergian vuoksi mitään karvaista lasta hankkia niin laitanpa sitten nekin rahat omaan hyvinvointiini :)

No mutta tälläistä tällä erää, treenit jatkuu ja voitontahto kasvaa.. Kyllä se kevät sieltä taas koittaa kun jaksaa odottaa. Nyt voin nauttia syksystä ja pimenevistä illoista kotona kynttilöiden valossa, huopaan kääriytyneenä, kuumaa suklaateetä juoden kunnon treenin jälkeen.

"Jauhelihapihvit"

Reitti on selvä vaikka polku olisikin välillä kivinen :)

SM-kisat... Mikä meni pieleen?

Sunnuntai oli pettymystä ja kyyneleitä.

Maanantai ja paluu arkeen... SM-kisojen jälkeinen elämä.

Vaikea uskoa että olin eilen aamuna SM-kisalavalla Lahdessa.. Se tuntuu lähinnä pahalta unelta josta toivoisin herääväni hetkellä millä hyvänsä todetakseni että olisikin sunnuntai klo 05 ja alkaisin vasta valmistautua lavalle nousemiseen.

Omalla kohdallani kisat menivät siis penkin alle ja takkiin tuli, en päässyt edes finaaliin vaan matka katkesi jo alkukilpailuun. Minulta on kyselty että mitä oikein tapahtui, sillä kuntoni oli kyllä hyvä ja näytin kauniilta, ihmettelen itsekin...

Alkukilpailun jälkeen saamani kommentti kiteyttää tapahtuneen hyvin osuvasti: "Itseluottamus ei oikein riittänyt." Siinä se, ilman selittelyjä ja spekulointia, karu totuus. Vuosien esiintymiskokemuksen jälkeen tälläinen ongelma on kuin isku palleaan suoraan puskista, WHAT!? Miten ihmeessä tässä näin kävi ja miten voin antaa kaiken rehkimisen ja hienon valmistautumisen kaatua epäröintiin ja jännittämiseen lavalla???

Itsetutkiskelun ja asian pohtimisen jälkeen voisin listata hiukan taustaa ongelmalle:

-Kesän treenit ja syömiset eivät tosiaan menneet niin viimeisen päälle kuin olisi ollut syytä, tuli lomailtua ja herkuteltua pidempään kuin olisi ollut järkevää, tajuamatta että huhtikuusta syyskuuhun ei ole pitkä aika jos haluaa parantaa kisakuntoa. Kisadieetin kanssa tuli siis hiukan kiire ja epäilin ehdinkö saavuttaa kisakuntoa.

- Motivaatio oli hieman laskussa kesällä ja treeni/tsemppikaveri salilla olisi ollut kullan arvoinen.

- Taistelin koko kisaviikon kipeäksi tuloa vastaan ja se nakersi itseluottamusta ja vaikutti myös kuntoon. Kurkku oli todella kipeä ja imusolmukkeet pullottivat kaulallani kuin rypäleet tertussa, lämpöä oli parina iltana, pää oli kipeä ja olo oli kaikin puolin kehno. Samaan aikaan täytyi yrittää viedä läpi dieetin viimeinen rutistus ja ajaa nestettä ulos kropasta.

- Kaikkein kehnoin olo oli perjantaina kisakokouksen jälkeen illalla ja jouduin tosissani harkitsemaan vetäytymistä koko kilpailusta, en kuitenkaan halunnut antaa periksi kaiken valmistautumisen jälkeen vaan yritin levätä ja pitää itseni lämpimänä.

Sitten koitti kisa-aamu ja heräsin klo 05 jotta saimme iholleni parit kerrokset kisaväriä ennen kuin meikkaus alkaisi. Ystäväni Suski kosmetologihoitola Black Vanillasta Kouvolasta saapui hotellille klo 06 tehdäkseen minulle taas fantastisen upean kisameikin. Meikistä tuli aivan upea, kuten kevään kisassakin ja fiilis oli varma ja hyvä. Kesken hiustenlaiton huomasin että nyt tulee kiire ja lähdimme huoltajani Johannan kanssa kiitämään kohti messukeskusta. Hyvin ehdittiin ja valmistelut lämmittelytiloissa sujuivat kuten pitikin, tunnelma oli hyvä ja Johanna auttoi ja tsemppasi minua koko ajan. Jostain syystä jännitin kuitenkin todella paljon, tunsin kuinka pulssini takoi jossain 150 tienoilla ja niinhän siinä kävi, että päästessäni lavalle jännittäminen näkyi naamani lisäksi ilmeisesti koko olemuksessani.

Saadessani tiedon että finaalipaikka jäi saamatta menin aivan palasiksi. Pettymys oli aivan jäätävä, piste. Pakkasimme Johannan kanssa tavarani ja vaihdoin vaatteet, en pystynyt edes jäämään katsomaan finaaleja. Itku tuli kun pääsin autoon. Ei paljon tehnyt mieli lähteä ravintolaan syömään tai palkita itseään mitenkään muutenkaan kuten olin suunnitellut, takki oli aivan tyhjä ja leuka rinnassa.

Vaikka tämä alkuviikko meneekin varmasti kotona haavoja nuollessa ja kiroillessa, on jatko kuitenkin kirkkaana mielessä. Takaisin salille treenaamaan uudella ohjelmalla, vähän muutoksia ruokavalioon ja lisäravinteisiin ja ehdottomasti paluu lavalle kevään Fitness Classicissa. 

Pettymykset kuuluvat elämään ja niistä selviäminen tekee ihmisestä entistä vahvemman. Turha murehtia eilistä koska se meni jo, nyt katse kohti tulevia haasteita ja sopivasti ravistelua tuonne korvien väliin ettei itsekriittysyys/epävarmuus tapa muuten hyvää pakettia. Kyllä se niin on että myös henkinen valmentautuminen on kilpaillessa isossa roolissa.

Haluaisin vielä kiittää lähimmäisiäni ja kavereitani avusta ja tsemppaamisesta, samoin kisoissa mukanani olleita Samia, Johannaa ja Suskia, olette mahtavia, iso kiitos ja kumarrus :) Oli upeaa olla SM-kisoissa.



Kisakuvat BODY-lehden galleriassa:

http://body.pictures.fi/kuvat/2012+FITNESS+EXPO/Fitness+SM/Bikini+Fitness/Yli+163+cm/_MG_6534.jpg

Mistä kaikki alkoi

Faktat
Nimi: Katja Karhu
Syntymäaika: 1.6.1985
Pituus: 177 cm
Laji: Bikini Fitness, +163 cm
Kisat:

Fitness Classic Turku kevät 2012, bikini fitness 3. sija

Bikini Fitness SM 2012 +163 cm

Treeninmakuiset terveiset Vihdin Nummelasta! Olen aina harrastanut liikuntaa ja kokeillut paljon eri lajeja. Asuessani Kouvolassa tanssiminen oli vuosien ajan minulle se rakkain liikuntalaji ja olinkin mukana tunnetussa showtanssiryhmässä, jonka kanssa tuli esiinnyttyä ympäri Suomea. Opiskelujeni ja Tampereelle muuton myötä tanssi jäi muutamaksi vuodeksi sivuun ja kävin kuntosalilla ja erilaisissa jumpissa. Saatuani opiskeluni päätökseen huomasin, että harrastuksille on taas huomattavasti enemmän aikaa. Muutettuani pääkaupunkiseudulle aloitin salitreenit Balanssiklubilla. Salin henkilökunta sai minut syttymään ajatukselle kilpailemisesta tammikuussa 2011.

Pohjakuntoni oli jo valmiiksi melko hyvä, joten saatuani uuden saliohjelman ja ohjeita aloin treenata tavoitteellisesti ja laskea syömiseni. Nyt onkin ensimmäinen kisa takana (Fitness Classic 2012 Turku) ja sijoittuminen kolmanneksi antoi paitsi rohkaisua, myös lisäsi motivaatiota ja paloa lajia kohtaan. Tottakai sijoittuminen kolmanneksi jätti myös jotain hampaankoloon ja parantamisen varaa. Kesän treenit ja syömiset eivät menneet aivan niin kuin olisin toivonut, mutta nyt ovat käynnissä viimeistelyt syksyn SM-kisaan ja jännityksellä odotan mihin kuntoon tällä kertaa pääsen. Se mikä toimi viimeksi, ei välttämättä toimi tällä kerralla, ja jotain olisi myös tehtävä eri tavalla jotta tulos olisi vielä edellistä kertaa parempi. Varmaa on siis vain epävarmuus ja haasteitakin riittää. Harrastin yhdessä vaiheessa elämääni vapaaottelua ja loukkasin selkäni treenatessani "kiukulla" ryhmän ainoana naisena. Sain kuulla että jos laji ei vaihdu niin leikkauspöytä odottaa jossain vaiheessa, eikä alaselkäni ole vieläkään entisensä.

Lisää haastetta treeneihin ja kisavalmisteluihin tuo työni. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja töissä päivystävän sairaalan leikkausosastolla. Työni on paitsi fyysisesti raskasta, myös henkisesti kuormittavaa ja vastuullista. Epäsäännöllinen vuorotyö yövuoroineen ja pitkät, jopa yli 12 tunnin työvuorot ja työviikkojen venyminen välillä jopa 60 tuntisiksi syövät kyllä kaiken ylimääräisen energian eikä vapaa-aikaa treeneille juuri jää. On myös päiviä jolloin kesken leikkauksen ei vain pääse syömään, joten hyvästi säännöllinen syöminen ja tervetuloa heikko olo, huono palautuminen ja nälkäkiukku. Päivätyöni lisäksi teen ehtimiseni mukaan töitä myös mallina ja promoottorina ympäri Suomea, lähinnä viikonloppuisin.

Päiväni täyttyvät siis töistä ja treenistä ja välillä mietin, että onko minulla elämää ollenkaan salin ja työpaikan ulkopuolella, mutta kun on perheetön, niin satunnainen ulkoilu kavereiden kanssa riittää yleensä vaihteluksi, samoin joka talvinen lomamatka jonnekin kauas, kuten Thaimaahan tai Balille. Välillä kun olo on väsynyt ja motivaatio hieman kadoksissa, huomaan kyllä toivovani että minulla olisi perhe tai tiimi antamassa tukea ja kannustamassa, tai treenikaveri salilla tsemppaamassa ja varmistamassa. Mutta täytyy pärjätä sillä mitä on :)

Salilla pyrin käymään neljä kertaa viikossa ja lisäksi mahdollisuuksien mukaan yhtenä tai kahtena päivänä harrastan jotain aerobista liikuntaa. Varsinainen kisadieetti ei minulla montaa viikkoa kestä, sillä syön terveellisesti ja järkevästi ympäri vuoden, toki herkutellakin voin kohtuudella. Ruokavalioni koostuu suurimmaksi osaksi vaaleasta lihasta, proteiinipitoisista maitotuotteista kuten maitorahkasta ja raejuustosta, kananmunanvalkuaisista, pehmeistä rasvoista, vihanneksista, hedelmistä, marjoista, manteleista, täysjyväriisistä ja tietysti lisäravinteista. Lomalla ollessani en kaloreita laske vaan nollaan, nautin ja rentoudun oikein huolella.

Treenit pyrin pitämään vaihtelevina, jotta mielenkiinto pysyisi yllä ja voisin tarjota kropalleni uusia ärsykkeitä. Jako pysyy kuitenkin suunnilleen samana. Sarjojen ja toistojen määrät vaihtelevat ja välillä käytän lisämausteena erikoistekniikoita.

Treenit:
1. Jalat
2. Kädet ja selkä
3. Jalat ja vatsa
4. Rinta/hartiat/olkapäät

Lisäksi aerobista liikuntaa sulkapallon ja street/hiphop-tanssin muodossa talvisin, sekä lenkkeillen ja kahvakuula-treeneissä kesäisin. Hellin rankkaa treeniä kestänyttä kroppaani säännöllisesti palauttavalla treenillä, hieronnalla, saunalla ja venyttelyllä. Pitkiä unia unohtamatta.

Täytyy sanoa, että olen kyllä täysin hurahtanut bikini fitnessiin. Lajin mukanaan tuoma kurinalaisuus, tavoitteellisuus, kovan treenin antama hyvä olo ja terveellinen ruokavalio muodostavat minulle juuri sopivan elämäntavan josta en halua luopua. Myös pysytteleminen lähellä kisakuntoa ympäri vuoden sopii minulle todella hyvin.

Kaiken huipuksi pääsen vielä kisalavalle näyttämään saavutetut tulokset yleisön kannustaessa, niin fiilis on aivan mielettömän upea!