SM-kisat: Suorituksen jälkipuinti

Ensimmäiseksi onnittelut Sara Backille, todellakin ansaittu sarjavoitto ja overall-voitto! Toivottavasti MM-kisoissa tulee menestystä, sillä näytät upealta :)

Niin ne kisat sitten tosiaan tuli ja meni kaiken sen valmistautumisen ja odotuksen päätteeksi. Penkin allehan ne sitten omalta osaltani meni enkä päässyt edes tavoitteeseeni, eli finaaliin. Viime vuonna sijoitukseni oli 7. ja tänä vuonna tasapisteillä 8. Kyllä harmittaa ja suussa on pettymyksen karvas maku. Sunnuntaina takki oli todella tyhjä, kumosin automatkalla takaisin kotiin pullon kuoharia ja sitten aukesi padot. Itkin, surin ja purin pettymystäni loppuillan, en voinut oikein syödä enkä lakata itkemästä. Nukkumassa olinkin sitten jo yhdeltätoista :) Moni sanoisi, että sijoituksenihan oli hyvä, kun kyseessä oli kuitenkin SM-kisat. Mutta en voi olla tyytyväinen, sillä kuntoni piti olla kisoissa parempi kuin viime keväänä, eikä suinkaan huonompi. Parempi se olisi ollutkin, mutta nyt muutama pieni asia meni pieleen ja viimeistelyt eivät onnistuneet. Kisapäivän kunto on se mikä ratkaisee.

Maanantaina keräsin sitten itseni, totesin että ei tässä nyt auta kuin ottaa tämä oppina ja kokemuksena. Tavoitteellinen treenaaminen ja koko tämä elämäntapa on niin mun juttu, että ei tätä nyt tämän takia lopeteta. Koko homma oli kuitenkin pienistä tekijöistä kiinni. Kisapäivän kunto ei vain riittänyt tasokkaassa seurassa finaaliin asti. Keväällä viimeistely osui aivan nappiin, nyt ei. Aina kun kokeilee jotain uutta, on olemassa myös epäonnistumisen mahdollisuus ja se on otettava huomioon.

Jälkipuinnin ja analysoinnin tuloksia:
- Dieetti puri ja kunto eteni kuten pitikin, sillä rasva suli ja lihakset säästyivät, voimatasojen jopa kasvaessa.
- Viimeistelyt kisaviikolla eivät useiden pienien seikkojen takia onnistuneet/ajoittuneet oikein ja tästä johtuen olin lavalla liian pehmeä ja nesteinen, vaa'assakin oli kilo ylimääräistä vielä kisa-aamuna. Kroppa alkoi kuivua vasta alkukilpailun jälkeen..
- Pakaroiden yläosasaan oli saatu kesän aikana lisää pyöreyttä, mutta parantamisen varaa on vielä. Töitä siis jatketaan taka-osaston kanssa, sillä rasvaakin sinne jäi vielä hiukan :)
- Selkäkipu vaikeutti takaposeerausta.
- Viime syksyyn verrattuna kisalook etenkin hiuksien ja värin osalta oli parempi, mutta jäi keväästä.
- Kisaväri tarttui kaulaani todella epätasaisesti eikä meikkipohja pysynyt kasvoillani edes kisapaikalle asti. Todennäköinen syy löytyy (atooppisesta) ihostani, kaulalla ja kasvoilla oli todennäköisesti niin paljon kuollutta ihosolukkoa, että meikki ja väri jäivät sen pinnalle "luistelemaan". Tämän voisi mahdollisesti korjata käymällä kuorivassa ja puhdistavassa kasvohoidossa ennen kisaa. Nyt en edes kuorinut kasvojani kuin kerran, sillä pelkäsin että ihoni kuivuu liikaa.
- Säilyin terveenä ilman flunssaa, ilman ylirasitusta, nukuin yöni hyvin ja fiilikseni lavalle astuessa oli todella hyvä ja nautin esiintymisestä.

Minulta on kyselty paljon, että miten tästä eteenpäin, ja enhän lopeta kilpailemista..

Kisadieetti on nyt ohi, joten kaloreita hiilareineen aletaan maltillisesti nostaa, voin syödä jonkin verran vapaammin mitä mieleni tekee ja monipuolistaa ruokavaliotani. Treenit jatkuvat, mutta tyyli on taka-osastoa lukuunottamatta enemmänkin ylläpitävää, sillä varsinkin ylävartalossa lihasta on jo mukavasti. Liikkeet on myös muokattava selkää säästäviksi.

 Kuva torstailta ennen kisoja

Pidän nyt täyslepoa ainakin tämän viikon, ensi viikolla saatan jo tehdä jotain hyvin pientä ja kevyttä, mutta nyt annetaan kropan palautua kunnolla ja levätään paljon. Tiukkaa tekee, sillä haluaisin jo palata salille, mutta pääsyynä tähän lepoon on mun selkä..

Olen kirjoitellut selkävaivoistani aiemminkin, joten vaivojen historiasta ei nyt sen enempää. Olisi pitänyt tutkia kunnolla jo aiemmin, mutta en ole saanut aikaiseksi..
No maanantaina kävin sitten vihdoinkin lannerangan magneettikuvauksessa ja mitäs sieltä löytyikään... Neljä oikein hyvin voivaa nikamaväliä ja yksi väli joka on hiukan paskana... Alimmassa nikamävälissä prolapsi (välilevyn pullistuma) ja nikaman pinnalla Modic 1-muutos (tulehduksellinen selkänikaman päätelevymuutos), joka on usein kroonisen selkäkivun aiheuttaja, siellä se turvotus painaa hermoja etenkin vasemmalla puolella, eli ei ihme että ne lihasjumit ja säryt ei katoa.. Tottakai mun lihakset vetää aivan jumiin kun ne yrittää saada mut lopettamaan selän taivuttelun ja ongelman pahentamisen... Nyt täytyy sitten selvitellä asiaa ja hoitomahdollisuuksia.. Onko se sitten mentävä pöydälle ja otettava puukkoa selkään, vai selviäisikö kuitenkin vähemmällä...?
Se on hyvin pitkälti tuosta selästä nyt kiinni, että milloin kilpailen seuraavan kerran, joko jo keväällä tai sitten vasta ensi syksynä..? Tällä selällä on kuitenkin pärjättävä koko loppuelämä, joten mieluummin pysyisin sen kanssa hyvissä väleissä..

Autokin hajosi muuten TAAS... Nyt siitä kuoli KOKO mittaristo... Täysin! Ei mun tarvi tietää mitä vauhtia mä ajan, onko mulla polttoainetta tankissa, ajanko pitkät päällä tms... Täysin turhaa tietoa.. Eikä mun varsinkaan tarvi käyttää webastoa kun yöpakkaset alkaa ja ilma kylmenee! Voi kele! Positiivistakin on... Ainakaan se p***a ei uikuta ja vilkuta varoitusvaloja joka käynnistyksen yhteydessä että pesuneste on loppu, polttimo on rikki ja että on huollon aika :) Nih! Että ei ollut sitten ihan mun viikko tuo edellinen :D

Haluan esittää tähän loppuun nöyrimmät kiitokset kaikille minua kannustaneille ja tukeneille :) Nöyrät kiitokset huoltajalleni Johanna Hellgrenille, Manninen Nutraceuticals:lle lisäravinteista, meikistä Suskille BlackVanillasta, Sannalle MySpasta, Veera Mäkelälle kehonhuollosta, SiluettiSpalle kuvauspaikasta, valokuvista Olli Lehtiselle ja vielä iso ja lämmin kiitos ja halaus rakkaalleni Samille.. kaikesta <3

Tämä viikonloppu meneekin taas messuhommissa, tällä kertaa Hyvinkäällä Maxpossa, mutta ainakin kelit on kohdillaan joten ulkona on mukava olla :) Kyllä tämä tästä taas alkaa suttaantua.

- FitnessPerhonen - 

Photos: Olli Lehtinen