Palautusviikon tuumailuja

Hohhoijaa... Palautusviikon toinen päivä ja mä mietin jo, että mitäs kivaa aktiviteettia keksisin kun puntille ei ole asiaa tällä viikolla :) Täytyis vielä huominen olla ihan iisisti, ja sitten hanat auki lenkkipolulla! Sekin treeni tulee kyllä tehtyä HIIT-muotoisesti ja melko lyhyesti. T-kävelyä taidan käydä myös vähän tesmailemassa, sen  harjoittelun tärkeyttä kun ei voi kylliksi korostaa.

Kroppa kyllä kiittää saadessaan palautusviikon, sillä nyt on nimittäin pakarat ja koko yläselkä aivan tukossa, taisi mennä viime viikon treenit perille :) Hyvä pehmitellä niitä rauhassa. Nyt olisi sitten myös hyvä tilaisuus panostaa lepoon ja pitkiin yöuniin, ja niin aion myös tehdä. Saan samalla valmisteltua kroppaa seuraavien viikkojen intensiiviseen treeniin.

Matkakuume on taas noussut ja tuntuu pahenevan koko ajan, kyllä viimeistään ensi talvena olisi taas päästävä reissuun, mutta hiukan hidastaa kun tuo köyhtyminen ei tunnu pysähtyvän millään... Kummaa touhua... Pitäiskö mun muka esimerkiksi ostella vähemmän Better Bodies:n vaatteita... Läppärikin huutaa viimeistä leipää ja käy sen verran lämpöisenä, että varmaan syttyy tuleen vielä joku kerta. Täytyy varmaan alkaa säilyttään sitä jo valmiiksi sammutuspeitteen alla :D Kännykkä taas käy niin hitailla että hyvä kun saa puheluun vastattua ennen kuin soittaja luovuttaa ja lopettaa. Telkkarit kyllä toimii ilman ongelmia, eli ei mene tasan nallekarkit..

Ei hitto, masennusta pukkaa kun on enää reilu viikko synttäreihin. Mittariin tärähtää 28 vuotta. Ei ole tämä elämä mennyt ihan suunnitelmien mukaan tähän asti :( Unelmissani olin varma että menen naimisiin ennen kuin täytän 25 vuotta... Hmm. Just joo.. Olisin varmasti jo mennytkin, ellen olisi aikoinani alkanut huolella sössimään asioitani muka itsenäistymisen ja jännityksen kaipuussa. Nyt sitten asun yksin paikkakunnalla jossa mulla ei ole oikeastaan kavereita, eikä kyllä mitään muutakaan syytä asua kun työtkin on muualla. Asunto onkin sitten jo kolmas omistusasunto, ja mallia pienin kaikista kolmesta ja silti tähän asti isoin laina niskassa :)

 ;)

Mä olin myös aivan 100-varma etten ikinä koskaan tässä elämässä tule haluamaan lapsia, eikä musta koskaan olisi äidiksi, mutta voi kettu! Siitä on varmaan reilu vuosi tai hikisesti kaksi, kun joku sisäinen viisari otti ja nytkähti liikkeelle ja nyt se sitten raksuttaa. MIKSI!?! Noh, eihän tässä mitään, mutta omasta mielestäni lapsi/ainakin ensimmäinen lapsi olisi hyvä hankkia melko nuorena monistakin syistä. Siinähän voi mennä vuosia ennen kuin edes tärppää vaikka yrittäisikin. Siitä nyt en tiedä vieläkään, että olisko musta äidiksi, mutta onhan siinä aikaa opetella.. Onneksi mulla on tämä kilpaileminen, niin voin siirtää tuota kriisin poikasta loitommaksi ja ottaa oikein kunnon kriisin sitten kun täytän pyöreitä ;)

Hitto kun musta ei edes voi tulla tulevaisuudessa kunnon vanhaa piikaa jolla on kolme kissaa ja viherkasveja, kun on nuo pirun pöly-, home- ja eläinallergiat :D Mikä vanhapiika se sellainen on, jolla on jotain akaattikotiloita akvaariossa (ja nekin saattaa kuulemma kuivua hengettömiksi)... (Jälkihuomautus: Tämä ei silti ole mikään seuranhakuilmoitus, niin kuin joku oli tulkinnut...)

Mä tiedän että mulla on kuitenkin kaikki todella hyvin elämässä ja valitan pienestä/turhasta, sillä olen kuitenkin terve ja loistavassa kunnossa ja läheiseni ovat terveitä ja töitäkin riittää. Urheilu tuo valtavasti sisältöä elämään ja aika menee jotenkin todella nopeasti, kun tavoitteet ovat aina puolen vuoden ja vuoden päässä ja odotellessa aika menee treenatessa ja valmistautuessa. Mä vaan olen luonteeltani kuulemma kuin elohopeaa, nopea liikkeissäni ja vaikea pitää/saada kiinni. Haluan että asiat tapahtuvat ja hommat etenevät kaikilla elämän osa-alueilla, tai sitten mä annan olla ja jatkan eteenpäin. Niin kauan kuin pystyn itse järkevällä tavalla vaikuttamaan asioihin, osaan olla sinnikäs, mutta turhaudun nopeasti jos en voi vaikuttaa asioiden etenemiseen/etenemättömyyteen :) Välillä se on hyvä asia ja välillä se potkii päähän.

Tässä sen nyt huomaa, että mun pitäis vaan pysyä tiukasti siellä salilla, niin en ehtis kirjoitella mitään löpinöitä :D Takaisin "asiaan"..

Löysin taas kaupasta uuden kihartimen ja päätin kokeilla, josko nyt olisi käsissä tuote jolla saa ne oikeasti isot kiharat aikaiseksi... Eli jos musta ei kuulu pitkiin aikoihin, niin olen käsineni samassa takussa kuin se kiharrin ja mun hiukset, ja savua nousee paitsi päänahasta, niin myös korvista :D

Mun syksyn kisabiksujen ompelusta vastaa taas taitava Päivi Bothas, ja viikonloppuna olisikin aika viedä uusi kangas Päiville, niin on taas sekin projekti käynnissä hyvissä ajoin. Varasin myös Suskin BlackVanillasta taas meikkaajaksi, niin säästyn jälleen stressiltä meikin suhteen. Myös majoitusasiat on katsottuna ja mietittynä suurin piirtein. Tänä vuonna aion todellakin olla ajoissa valmistautunut kisoihin, sillä viime syksynä ne pääsivät muka jotenkin yllättämään ja tuloskin oli sen mukainen. Virheiden tekemisessä ei ole mitään järkeä, jos niistä ei edes ota opikseen ;) Ja mitä järkeä on sössiä kaikki se treeni ja dieetti ihan vain huolimattomilla valmisteluilla ja kiireellä kisapäivänä. Nyt mä kuittaan ja alan venytellä :)

   - FitnessPerhonen - 

Aurinko paistaa ja kesää pukkaa :)

Kyllä se taitaa olla niin tänäkin vuotena, vaikka talvi oli taas niiiiiin niiiiin piiiitkä ja ankea, että kesä tulee sittenkin. En malta odottaa! Kävin jo viikonloppuna ihan rannalla ottamassa aurinkoakin, oli bikinit ja kaikki eikä palellut yhtään :) Tosin ei se rusketus vielä kauheasti tarttunut, mutta ainakin mieli tuli kesäiseksi.

Kroppa alkaa jo kivasti mukautua uuteen treeniohjelmaan, eikä mene enää jäätävään kokovartalojumiin. Vaikka nyt on kyllä pohkeet sen verran kipeät että tietää kävellessään.. Olinkin aamulla taas hieronnassa ja kuulin, että "kyllä urheilijan täytyy kestää mitä vain, ja kyllä ne kyyneleet kuuluu kunnon urheiluhierontaan" jepjep.. Kyllä taas irvistys irtosi kun jalkoja käsiteltiin :D Opin taas uutta mun alaselän vaivojen aiheuttajasta, ja nyt koitetaan taas uusilla vinkeillä saada se jälleen kivuttomaksi, se kun ei tykännyt hyvää kisoista. Kyllä olisi varaosat tarpeen mutta ei auta kun korjailla sitä mitä on..

Treenit kulkee kuitenkin kivasti ja motivaatiota riittää. Ruokaakin on saatu riittävästi ja Mannisen OsmoPure tuntuu menevän treenin jälkeen suoraan sinne minne pitääkin, eli glykogeenivarastojen täytteeksi. Voimatasoja seuraillaan nyt tiiviisti InBody mittausten sijaan ja tavoitteena on, että lihaa tulisi vielä hiukan lisää tähän varteen, erityisesti takaosastolle :)

Ja sitten pieni tarina joka alkaa näin.. Täällä Nummelassa mulla ei juurikaan ole tuttuja saati sitten kavereita, joten treenailtua tulee useimmiten yksinään musiikkia iPodilta kuunnellen. En tiedä onko mulla olemassa joku "hiukan" takakireä treenimoodi vai mistä se johtuu, että mua ei kyllä parane tulla salilla neuvomaan.. Tottakai saa ja pitää huomauttaa jos näkee että menee niin pahasti metsään että kohta teloo itsensä, mutta sellainen pikkutarkka "miks sä teet ton liikkeen noin kun voisit tehdä sen niin ja näin" alkaa vituttaa jos ei nyt nanosekunnissa, niin melko tarkkaan viimeistään yhden minuutin sisällä lauseen aloituksesta. Eikä mua salilla ole kukaan koskaan tullutkaan neuvomaan, paitsi seurustelukumppanit kautta aikojen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun raksu on häipynyt salilta kuin protskupannari teflonilta kun neuvot ei ole mulle kelvanneet ja palaute mun suunnalta on ollut että kannustaa ja varmistaa saa kyllä, mutta neuvot ei napostele joten suus kiinni.. Mä kyllä kuuntelen ja saatan hyvinkin kokeilla näitä vinkkejä sitten kun olen yksin salilla, mutta jostain syystä ensireaktio on aina kunnon lämmöt ja savua korvista :D Sen olen huomannut, että miehistä on ilmeisesti kiva neuvoa salitreeneissä, ja vieläpä ilman että se tuntuu edes pätemiseltä jos tyypillä on pitkä treenitausta, mutta mulla on vaan vastaanotin jotenkin offlinessa kun olen itse treenaamassa.. Kyllä mua muulloin saa neuvoa ja salillakin kysyn kyllä itse mielelläni neuvoja jos tuntuu yhtään että niitä kaipaisin. Luulenpa että tässä asiassa mä en ole kovinkaan kehityskelpoinen, vaan on parempi että mä kuuntelen musiikkia, keskityn treenamaan ja pidän suuni kiinni... Treeniliikkeissä on kuitenkin erilaisia variaatioita ja ihmiset voivat olla fysiologialtaan ja ominaisuuksiltaan hiukan erilaisia, jolloin se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta silti sama lopputulos on saavutettavissa, eli treeni kohdistuu treenattavaan lihakseen eikä mene harakoille kunhan tekniikka on kohdillaan. No niin rakas "päiväkirja", siinä oli tähän tiistaihin pikkuinen avautuminen, syynä lienee pitkä puhelimessa vietetty työpäivä ja kolmas perättäinen lepopäivä :) Onneksi huomenna pääsee taas salille.

Haastattelu Vihdin Uutiset-lehdessä to 9.5.2013

Kulta yllätti mut lahjalla, uusin MusclePro-lehti, jossa olin saanut kehuja. Tuntui kyllä todella mukavalta saada hyvää palautetta :)

Tämän treeniviikon jälkeen onkin palauttelu/lepoviikon aika ja mä todella toivon, että kelit pysyis yhtä upeina jotta mä pääsen ulkoiluttaan mun trikoita pururadalle mäkivetojen merkeissä.

- FitnessPerhonen -