Kroppa alkaa jo kivasti mukautua uuteen treeniohjelmaan, eikä mene enää jäätävään kokovartalojumiin. Vaikka nyt on kyllä pohkeet sen verran kipeät että tietää kävellessään.. Olinkin aamulla taas hieronnassa ja kuulin, että "kyllä urheilijan täytyy kestää mitä vain, ja kyllä ne kyyneleet kuuluu kunnon urheiluhierontaan" jepjep.. Kyllä taas irvistys irtosi kun jalkoja käsiteltiin :D Opin taas uutta mun alaselän vaivojen aiheuttajasta, ja nyt koitetaan taas uusilla vinkeillä saada se jälleen kivuttomaksi, se kun ei tykännyt hyvää kisoista. Kyllä olisi varaosat tarpeen mutta ei auta kun korjailla sitä mitä on..
Treenit kulkee kuitenkin kivasti ja motivaatiota riittää. Ruokaakin on saatu riittävästi ja Mannisen OsmoPure tuntuu menevän treenin jälkeen suoraan sinne minne pitääkin, eli glykogeenivarastojen täytteeksi. Voimatasoja seuraillaan nyt tiiviisti InBody mittausten sijaan ja tavoitteena on, että lihaa tulisi vielä hiukan lisää tähän varteen, erityisesti takaosastolle :)
Ja sitten pieni tarina joka alkaa näin.. Täällä Nummelassa mulla ei juurikaan ole tuttuja saati sitten kavereita, joten treenailtua tulee useimmiten yksinään musiikkia iPodilta kuunnellen. En tiedä onko mulla olemassa joku "hiukan" takakireä treenimoodi vai mistä se johtuu, että mua ei kyllä parane tulla salilla neuvomaan.. Tottakai saa ja pitää huomauttaa jos näkee että menee niin pahasti metsään että kohta teloo itsensä, mutta sellainen pikkutarkka "miks sä teet ton liikkeen noin kun voisit tehdä sen niin ja näin" alkaa vituttaa jos ei nyt nanosekunnissa, niin melko tarkkaan viimeistään yhden minuutin sisällä lauseen aloituksesta. Eikä mua salilla ole kukaan koskaan tullutkaan neuvomaan, paitsi seurustelukumppanit kautta aikojen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun raksu on häipynyt salilta kuin protskupannari teflonilta kun neuvot ei ole mulle kelvanneet ja palaute mun suunnalta on ollut että kannustaa ja varmistaa saa kyllä, mutta neuvot ei napostele joten suus kiinni.. Mä kyllä kuuntelen ja saatan hyvinkin kokeilla näitä vinkkejä sitten kun olen yksin salilla, mutta jostain syystä ensireaktio on aina kunnon lämmöt ja savua korvista :D Sen olen huomannut, että miehistä on ilmeisesti kiva neuvoa salitreeneissä, ja vieläpä ilman että se tuntuu edes pätemiseltä jos tyypillä on pitkä treenitausta, mutta mulla on vaan vastaanotin jotenkin offlinessa kun olen itse treenaamassa.. Kyllä mua muulloin saa neuvoa ja salillakin kysyn kyllä itse mielelläni neuvoja jos tuntuu yhtään että niitä kaipaisin. Luulenpa että tässä asiassa mä en ole kovinkaan kehityskelpoinen, vaan on parempi että mä kuuntelen musiikkia, keskityn treenamaan ja pidän suuni kiinni... Treeniliikkeissä on kuitenkin erilaisia variaatioita ja ihmiset voivat olla fysiologialtaan ja ominaisuuksiltaan hiukan erilaisia, jolloin se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta silti sama lopputulos on saavutettavissa, eli treeni kohdistuu treenattavaan lihakseen eikä mene harakoille kunhan tekniikka on kohdillaan. No niin rakas "päiväkirja", siinä oli tähän tiistaihin pikkuinen avautuminen, syynä lienee pitkä puhelimessa vietetty työpäivä ja kolmas perättäinen lepopäivä :) Onneksi huomenna pääsee taas salille.
Haastattelu Vihdin Uutiset-lehdessä to 9.5.2013
Kulta yllätti mut lahjalla, uusin MusclePro-lehti, jossa olin saanut kehuja. Tuntui kyllä todella mukavalta saada hyvää palautetta :)
Tämän treeniviikon jälkeen onkin palauttelu/lepoviikon aika ja mä todella toivon, että kelit pysyis yhtä upeina jotta mä pääsen ulkoiluttaan mun trikoita pururadalle mäkivetojen merkeissä.
- FitnessPerhonen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti