keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kisavalmistelut startanneet

Heipähei :)

Kuva: O. Lehtinen

Noin 6 viikkoa kisoihin ja valmistelut kisadieetteineen ovat käynnissä!
Touko-kesäkuussa otin selkeästi rennommin kaiken paitsi treenin suhteen ja olen panostanut lepoon ja kesästä nauttimiseen, sekä tietysti hyvään ruokaan :)

Työkuviot ja muutokset niissä ovat tarjoilleet vastapainoksi stressiä ja vitutustakin, mutta nyt sekin on helpottanut ja pitkästä aikaa minusta tuntuu, että työni on mielekästä ja tarjoaa kaipaamiani haasteita. Löysin siis taas paikkani leikkaussalista, tosin uusien haasteiden parista ja olen taas tyytyväinen ja innoissani työstäni. Sain myös pidettyä päivätyöt, eli ei vuorotyötä sekoittamassa vuorokausi- ja treenirytmiä :) Vaihtamalla paranee!

Odotan innolla kisakunnon kuoriutumista ja toisaalta jännitän, sillä tulen olemaan pettynyt jos en nouse lavalle paremmassa kunnossa kuin keväällä, sillä oma kehitys se on mikä eniten motivoi tähän touhuun.

Kävin Anna Virmajoen kanssa posetreeneissä vähän aikaa sitten ja sainkin monta hyvää tärppiä esiintymiseeni. Nyt ei muuta kuin harjoittelemaan! Myös kisaleirille on paikka varattuna, jotta näen sitten onko esiintymiseni hioutunut vielä parempaan suuntaan :)

Urheiluhieroja Veera Mäkelän kanssa tehtiin kunnon gameplan, jotta saataisiin mun lonkankoukistajat ja etureidet auki tästä superkireydestä ja alaselkä sen jälkeen kunnon käsittelyyn. Jospa sitten alkaisi taas askel kulkea rennosti ja saataisin mun alaselkä kunnolla kaarelle poseerauksissa. Tietää myös venyttelyyn panostamista... Ja mitä mä joudun tekemään mäkivedoille kun niistä ne lonkankoukistajat oikein soi...

Manniselta tuli täydennystä lisäravinne- ja vaatepuolelle, mikä onkin tarpeen sillä molempia kuluu reilusti :) Nyt ei ainakaan tarvi olla koko ajan sheikkereitä tiskaamassa ;) HydroIso heraisolaatti sopii mulle todella hyvin ja sitä tulikin oikein kaksi kappalein ettei heti pääse loppumaan!




Tänään muuten alkoi LOMALOMALOMALOMAAAA!... Pakko tehdä jotain vaikka edes pieniäkin matkasuunnitelmia, sillä en todellakaan aio kykkiä lomaani yksin himassa! Ennemmin olen sitten vaikka töissä... Se ei ole lomaa nähnytkään, kun joutuu hinkkaamaan ikkunoita, kuuraamaan nurkkia kotona ja jumittuu nettiin kun on niin tylsää, ja sitten käy aina samalla rannalla ja salilla ja menee nukkumaan... Ehei... Ei sovi mulle...

Lomalla ei kotisohvalla mökötetä ;)

Kisadieetti joka nyt on meneillään, on kyllä ehdottomasti miellyttävin jota olen tähän asti noudattanut. Ruokaa tekee kyllä mieli ja herkkujakin, mutta vain ohimennen hetkittäin, ilman että huomaan jäätyneeni kaupassa hyllyjen väliin kuolaamaan jotain tuotteita joita en normaalisti edes juurikaan söisi. Vatsani ei myöskään murise jatkuvasti nälkäänsä, vaan minun on ennemminkin muistutettava itseäni ruoka-ajoista. Paino ei ole vielä juurikaan tippunut, mutta kuulin jo kommentteja että olen selvästi laihtunut, eli jotain on alkanut tapahtua vaikka itse olenkin kunnolleni hiukan sokea.

Sellaista tässä vaan, että perseeseen sattuu! Jäätävää pakarasettiä salilla ja mäkivetoja päälle, kyllä tulee pumppia ja hapotusta... Auts :) Pakara/takareisiosasto on nyt ollut niin hellänä ja jumissa treenistä, että täytyisi antaa välillä palautuakin, ihan jännittää että onko kehitystä ehtinyt tapahtua kun kisalavalle noustaan :) Töitä on ainakin tehty! Kunhan nyt dieetillä palaisi mahdollisimman vähän lihasta, ettei saavutetut tulokset vaan katoa.

Huomenna pääsen heti aamulla Veeran hierottavaksi ja siitä sitten hakemaan Päiviltä uudet kisabiksut ja eikun strasseja liimailemaan.. Kyllä blingblingin keskellä on naisen hyvä olla ;)

Taisin hurahtaa Freddyn housuihin niin että nyt niitä on jo kolmet kaapissa... Hups..

Että ei mulla sitten muuta tällä kertaa... Kuntoa seuraillessa ja lomasta nauttien :)


- FitnessPerhonen-




torstai 13. kesäkuuta 2013

Back in business :)

No niin, oli pakko herätä aamulla aikaisemmin, että ehtisin joskus kirjoittaa tämän päivityksen vihdoin loppuun. Aamu alkoi hyvin kun aurinko kurkisteli ikkunoista sisään ja kupissa höyrysi kuumaa teetä. Nyt 15 min. myöhemmin aurinko on pilvessä ja kohta sataa, mun kieli on palanut kun tee oli liian kuumaa ja tietokone kaatui tuhoten mun aikaansaannokset totaalisesti. Nice! Mutta ei auta kuin kompuroida eteenpäin.

Siitä palautteluviikosta :) Lepoviikosta se ei käynyt, sillä sainhan mä siihen neljä "kevyehköä" treeniä ihan huomaamatta uppoamaan... Ohoups.. Pari HIIT-treeniä, kahvakuulaa ja pitkä kävelylenkki hyvässä seurassa. Aivan ihanaa kun on kesä!

Kävelylenkillä seurana oli naapurirapusta turistiopaaksi koiransa kanssa tarjoutunut mukava nainen. Oppaan hienolla johdatuksella löytyi Nummelasta (ihan kävelymatkan päässä mun kodista) ihan mielettömän huikeat maisemat ja täydellinen kallio auringonottoon, WAU! Kokkokallio on kuin eteläisen Suomen Koli. Korkea kallio kohoaa reilusti puiden latvojen yläpuolelle, jääden kuitenkin mm. molemmilta sivuiltaan ja alapuolelta puiden suojaamaksi. Siellä kalliolla istuskellessa aurinkoisena kesäpäivänä katoavat pienet murheet taivaantuuliin ja muutenkin tuntee itsensä melko pieneksi :) Eikä todellakaan ole ruuhkaa! Aivan mahtava paikka mun mielestä ja mikä parasta... Tadaa! Aivan ko. paikan vierestä löytyy ehkä kaikkien aikojen paras (lue: pahin) paikka tehdä aivan tappavia mäkivetoja... Can't wait to try it!




Pari viikonloppua sitten kävin Kouvolassa vanhempieni luona ja hyvää ystävääni moikkaamassa. Olipa niiiiiiin hyviä grilliherkkuja kun vanhemmat grillasivat. Äiti teki parilalla öljyssä kasviksia ja bataattia, isä grillasi ulkofilepihvejä ja kananfileitä ja mä taiteilin folionyytteihin täytettyjä herkkusieniä ja kääräisin vielä pari siivua pekonia ympärille. Sitten vaan salaattia kylkeen ja momsmoms :D Jouduin harmikseni syömään äidinkin lautaselta pekonit, kun sitä niin etoo lihassa näkyvä rasva :)
Ruoan jälkeen aurinkovuoteet asemiin ja otettiin pari tuntia aurinkoa, luettiin päivän lehdet ja torkuttiin. Siitä sitten saunaan, iltapalaa ja maate. Se oli palauttavaa jos mikä!

Palautusviikon jälkeen pääsin taas salille ja kyllä viime viikkoina on ennätykset paukkuneet, eikä mulla ole ollut edes varmistajaa, joten voimia on varmasti jäänyt vielä hiukan jäljellekin rohkeuden loppuessa :) Pitäisi varmaan tsekata InBody tässä jonain päivänä, niin saisi hajua siitä onko lihasta tarttunut kroppaan hiukan enemmänkin, vai olenko vain saanut takaisin kisadieetillä menetettyä lihasta.

Tässä ehti mennä ne ahdistavat synttäritkin. Synttäripäivä itsessään oli aivan upea ja siitä jäi todella hyviä muistoja. Aamupäivällä käytiin salilla vetämässä kunnon treenit ja siitä sitten kauppaan hakemaan picnic-eväitä, subilta salaattia tuplalihalla ja alkosta pullo hyvää kuoharia. Kamat kylmälaukkuun ja Kokkokalliolle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan kuumasta kesäpäivästä. Ikäkriisi hukkui skumppalasiin ja muutama tunti kului kuin siivillä kesästä ja seurasta nauttien.





Synttärilahjaksi sain mm. Versa Gripsit. On ne vaan tuhat kertaa paremmat kuin vetoremmit joita olen tähän asti käyttänyt. Nyt homma toimii kuin unelma ja ne on vielä paljon paremman näköisetkin kuin mun kulahtaneen kusenkeltaiset vanhat vetoremmit :D Ja paitsi että aikaa säästyy, niin myös pito on jäätävän paljon parempi! 

Mulle räätälöitiin viikko sitten uusi pakaratreeni ja nähtäväksi jää kuinka hyvin se puree mun pakaroihin, mutta päänuppi ainakin tykkää vaihtelusta. Nyt täytyy myös muistaa vielä pari kolme viikkoa syödä lähestulkoon hiki päässä, että on sitten hyvä alkutilanne aloitella heinäkuussa kisavalmistelut. Muunmuassa tälläistä settiä on "joutunut" ikäväkseen popsimaan... ;) Ruoka itsessään ei ole ongelma, vaan sen iso määrä.

Nyt on kyllä aurajuusto-kiintiö aivan täysi, samoin on tilanne bataatin suhteen.. Täytyy taas keksiä jotain muuta.

Mäkelän Veeran hieronnaksi kutsuttavassa käsittelyssä olen käynyt yhä viikoittain, ja alaselkä alkaa olla taas paremmassa kunnossa. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa Veeralle, pienikokoinen nuori nainen jolla on voimaa kuin isolla miehellä yhdistettynä hyvään ammattitaitoon. Edistyksen jarruna tosin taitaa edelleen tehokkaasti toimia mm. nämä mun lonkankoukistajat, jotka on vaan niin niin jäykät ja jumissa, että lantio pyrkii väkisin kääntymään eteenpäin :( Siitä tulikin mieleen, että joku (allekirjoittanut) on taas kiireessä unohtanut venyttää niitä...

Nyt pitäisi alkaa keksiä jotain hohdokasta tai edes mielekästä tekemistä juhannukseksi, sillä siinä taitaakin sitten olla tämän kesän juhlat juhlittuina. Viime juhannuksen vietin Espanjassa (kuvat alla) ja se juhannus oli todella ihana! Katselin netistä, josko vuokraisi mökin jostain Etelä-Suomesta, mutta se on sen verran kallista jo ihan ruputasollakin, että satasella enemmän pääsee jo vaikka käymään Riiassa, ja siihen pari sataa lisää, niin onkin jo viikon vaikka Kreikassa, ja siihen satanen lisää niin voi olla siellä kaksi viikkoa... Äkkiä karkaa käsistä koko homma :) Näyttää kuitenkin siltä, että mä en lähde yhtään mihinkään, koska haluan päästä talvella reissuun ja rahatilanne tuskin kestää kahta matkaa. Täytyy jatkaa pähkimistä :)






Mutta tälläistä siis tällä kertaa, ei mitään kovin maailmaa mullistavaa. Treenit jatkuu ja syksyä kohti mennään, mutta nautitaan kuitenkin samalla kesästä ja auringosta :) 

-  FitnessPerhonen -





tiistai 21. toukokuuta 2013

Palautusviikon tuumailuja

Hohhoijaa... Palautusviikon toinen päivä ja mä mietin jo, että mitäs kivaa aktiviteettia keksisin kun puntille ei ole asiaa tällä viikolla :) Täytyis vielä huominen olla ihan iisisti, ja sitten hanat auki lenkkipolulla! Sekin treeni tulee kyllä tehtyä HIIT-muotoisesti ja melko lyhyesti. T-kävelyä taidan käydä myös vähän tesmailemassa, sen  harjoittelun tärkeyttä kun ei voi kylliksi korostaa.

Kroppa kyllä kiittää saadessaan palautusviikon, sillä nyt on nimittäin pakarat ja koko yläselkä aivan tukossa, taisi mennä viime viikon treenit perille :) Hyvä pehmitellä niitä rauhassa. Nyt olisi sitten myös hyvä tilaisuus panostaa lepoon ja pitkiin yöuniin, ja niin aion myös tehdä. Saan samalla valmisteltua kroppaa seuraavien viikkojen intensiiviseen treeniin.


Matkakuume on taas noussut ja tuntuu pahenevan koko ajan, kyllä viimeistään ensi talvena olisi taas päästävä reissuun, mutta hiukan hidastaa kun tuo köyhtyminen ei tunnu pysähtyvän millään... Kummaa touhua... Pitäiskö mun muka esimerkiksi ostella vähemmän Better Bodies:n vaatteita... Läppärikin huutaa viimeistä leipää ja käy sen verran lämpöisenä, että varmaan syttyy tuleen vielä joku kerta. Täytyy varmaan alkaa säilyttään sitä jo valmiiksi sammutuspeitteen alla :D Kännykkä taas käy niin hitailla että hyvä kun saa puheluun vastattua ennen kuin soittaja luovuttaa ja lopettaa. Telkkarit kyllä toimii ilman ongelmia, eli ei mene tasan nallekarkit..

Ei hitto, masennusta pukkaa kun on enää reilu viikko synttäreihin. Mittariin tärähtää 28 vuotta. Ei ole tämä elämä mennyt ihan suunnitelmien mukaan tähän asti :( Unelmissani olin varma että menen naimisiin ennen kuin täytän 25 vuotta... Hmm. Just joo.. Olisin varmasti jo mennytkin, ellen olisi aikoinani alkanut huolella sössimään asioitani muka itsenäistymisen ja jännityksen kaipuussa. Nyt sitten asun yksin paikkakunnalla jossa mulla ei ole oikeastaan kavereita, eikä kyllä mitään muutakaan syytä asua kun työtkin on muualla. Asunto onkin sitten jo kolmas omistusasunto, ja mallia pienin kaikista kolmesta ja silti tähän asti isoin laina niskassa :)
 ;)

Mä olin myös aivan 100-varma etten ikinä koskaan tässä elämässä tule haluamaan lapsia, eikä musta koskaan olisi äidiksi, mutta voi kettu! Siitä on varmaan reilu vuosi tai hikisesti kaksi, kun joku sisäinen viisari otti ja nytkähti liikkeelle ja nyt se sitten raksuttaa. MIKSI!?! Noh, eihän tässä mitään, mutta omasta mielestäni lapsi/ainakin ensimmäinen lapsi olisi hyvä hankkia melko nuorena monistakin syistä. Siinähän voi mennä vuosia ennen kuin edes tärppää vaikka yrittäisikin. Siitä nyt en tiedä vieläkään, että olisko musta äidiksi, mutta onhan siinä aikaa opetella.. Onneksi mulla on tämä kilpaileminen, niin voin siirtää tuota kriisin poikasta loitommaksi ja ottaa oikein kunnon kriisin sitten kun täytän pyöreitä ;)

Hitto kun musta ei edes voi tulla tulevaisuudessa kunnon vanhaa piikaa jolla on kolme kissaa ja viherkasveja, kun on nuo pirun pöly-, home- ja eläinallergiat :D Mikä vanhapiika se sellainen on, jolla on jotain akaattikotiloita akvaariossa (ja nekin saattaa kuulemma kuivua hengettömiksi)... (Jälkihuomautus: Tämä ei silti ole mikään seuranhakuilmoitus, niin kuin joku oli tulkinnut...)


Mä tiedän että mulla on kuitenkin kaikki todella hyvin elämässä ja valitan pienestä/turhasta, sillä olen kuitenkin terve ja loistavassa kunnossa ja läheiseni ovat terveitä ja töitäkin riittää. Urheilu tuo valtavasti sisältöä elämään ja aika menee jotenkin todella nopeasti, kun tavoitteet ovat aina puolen vuoden ja vuoden päässä ja odotellessa aika menee treenatessa ja valmistautuessa. Mä vaan olen luonteeltani kuulemma kuin elohopeaa, nopea liikkeissäni ja vaikea pitää/saada kiinni. Haluan että asiat tapahtuvat ja hommat etenevät kaikilla elämän osa-alueilla, tai sitten mä annan olla ja jatkan eteenpäin. Niin kauan kuin pystyn itse järkevällä tavalla vaikuttamaan asioihin, osaan olla sinnikäs, mutta turhaudun nopeasti jos en voi vaikuttaa asioiden etenemiseen/etenemättömyyteen :) Välillä se on hyvä asia ja välillä se potkii päähän.

Tässä sen nyt huomaa, että mun pitäis vaan pysyä tiukasti siellä salilla, niin en ehtis kirjoitella mitään löpinöitä :D Takaisin "asiaan"..

Löysin taas kaupasta uuden kihartimen ja päätin kokeilla, josko nyt olisi käsissä tuote jolla saa ne oikeasti isot kiharat aikaiseksi... Eli jos musta ei kuulu pitkiin aikoihin, niin olen käsineni samassa takussa kuin se kiharrin ja mun hiukset, ja savua nousee paitsi päänahasta, niin myös korvista :D

Mun syksyn kisabiksujen ompelusta vastaa taas taitava Päivi Bothas, ja viikonloppuna olisikin aika viedä uusi kangas Päiville, niin on taas sekin projekti käynnissä hyvissä ajoin. Varasin myös Suskin BlackVanillasta taas meikkaajaksi, niin säästyn jälleen stressiltä meikin suhteen. Myös majoitusasiat on katsottuna ja mietittynä suurin piirtein. Tänä vuonna aion todellakin olla ajoissa valmistautunut kisoihin, sillä viime syksynä ne pääsivät muka jotenkin yllättämään ja tuloskin oli sen mukainen. Virheiden tekemisessä ei ole mitään järkeä, jos niistä ei edes ota opikseen ;) Ja mitä järkeä on sössiä kaikki se treeni ja dieetti ihan vain huolimattomilla valmisteluilla ja kiireellä kisapäivänä. Nyt mä kuittaan ja alan venytellä :)



   - FitnessPerhonen - 








tiistai 14. toukokuuta 2013

Aurinko paistaa ja kesää pukkaa :)

Kyllä se taitaa olla niin tänäkin vuotena, vaikka talvi oli taas niiiiiin niiiiin piiiitkä ja ankea, että kesä tulee sittenkin. En malta odottaa! Kävin jo viikonloppuna ihan rannalla ottamassa aurinkoakin, oli bikinit ja kaikki eikä palellut yhtään :) Tosin ei se rusketus vielä kauheasti tarttunut, mutta ainakin mieli tuli kesäiseksi.

Kroppa alkaa jo kivasti mukautua uuteen treeniohjelmaan, eikä mene enää jäätävään kokovartalojumiin. Vaikka nyt on kyllä pohkeet sen verran kipeät että tietää kävellessään.. Olinkin aamulla taas hieronnassa ja kuulin, että "kyllä urheilijan täytyy kestää mitä vain, ja kyllä ne kyyneleet kuuluu kunnon urheiluhierontaan" jepjep.. Kyllä taas irvistys irtosi kun jalkoja käsiteltiin :D Opin taas uutta mun alaselän vaivojen aiheuttajasta, ja nyt koitetaan taas uusilla vinkeillä saada se jälleen kivuttomaksi, se kun ei tykännyt hyvää kisoista. Kyllä olisi varaosat tarpeen mutta ei auta kun korjailla sitä mitä on..

Treenit kulkee kuitenkin kivasti ja motivaatiota riittää. Ruokaakin on saatu riittävästi ja Mannisen OsmoPure tuntuu menevän treenin jälkeen suoraan sinne minne pitääkin, eli glykogeenivarastojen täytteeksi. Voimatasoja seuraillaan nyt tiiviisti InBody mittausten sijaan ja tavoitteena on, että lihaa tulisi vielä hiukan lisää tähän varteen, erityisesti takaosastolle :)

Ja sitten pieni tarina joka alkaa näin.. Täällä Nummelassa mulla ei juurikaan ole tuttuja saati sitten kavereita, joten treenailtua tulee useimmiten yksinään musiikkia iPodilta kuunnellen. En tiedä onko mulla olemassa joku "hiukan" takakireä treenimoodi vai mistä se johtuu, että mua ei kyllä parane tulla salilla neuvomaan.. Tottakai saa ja pitää huomauttaa jos näkee että menee niin pahasti metsään että kohta teloo itsensä, mutta sellainen pikkutarkka "miks sä teet ton liikkeen noin kun voisit tehdä sen niin ja näin" alkaa vituttaa jos ei nyt nanosekunnissa, niin melko tarkkaan viimeistään yhden minuutin sisällä lauseen aloituksesta. Eikä mua salilla ole kukaan koskaan tullutkaan neuvomaan, paitsi seurustelukumppanit kautta aikojen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun raksu on häipynyt salilta kuin protskupannari teflonilta kun neuvot ei ole mulle kelvanneet ja palaute mun suunnalta on ollut että kannustaa ja varmistaa saa kyllä, mutta neuvot ei napostele joten suus kiinni.. Mä kyllä kuuntelen ja saatan hyvinkin kokeilla näitä vinkkejä sitten kun olen yksin salilla, mutta jostain syystä ensireaktio on aina kunnon lämmöt ja savua korvista :D Sen olen huomannut, että miehistä on ilmeisesti kiva neuvoa salitreeneissä, ja vieläpä ilman että se tuntuu edes pätemiseltä jos tyypillä on pitkä treenitausta, mutta mulla on vaan vastaanotin jotenkin offlinessa kun olen itse treenaamassa.. Kyllä mua muulloin saa neuvoa ja salillakin kysyn kyllä itse mielelläni neuvoja jos tuntuu yhtään että niitä kaipaisin. Luulenpa että tässä asiassa mä en ole kovinkaan kehityskelpoinen, vaan on parempi että mä kuuntelen musiikkia, keskityn treenamaan ja pidän suuni kiinni... Treeniliikkeissä on kuitenkin erilaisia variaatioita ja ihmiset voivat olla fysiologialtaan ja ominaisuuksiltaan hiukan erilaisia, jolloin se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta silti sama lopputulos on saavutettavissa, eli treeni kohdistuu treenattavaan lihakseen eikä mene harakoille kunhan tekniikka on kohdillaan. No niin rakas "päiväkirja", siinä oli tähän tiistaihin pikkuinen avautuminen, syynä lienee pitkä puhelimessa vietetty työpäivä ja kolmas perättäinen lepopäivä :) Onneksi huomenna pääsee taas salille.

Haastattelu Vihdin Uutiset-lehdessä to 9.5.2013


Kulta yllätti mut lahjalla, uusin MusclePro-lehti, jossa olin saanut kehuja. Tuntui kyllä todella mukavalta saada hyvää palautetta :)

Tämän treeniviikon jälkeen onkin palauttelu/lepoviikon aika ja mä todella toivon, että kelit pysyis yhtä upeina jotta mä pääsen ulkoiluttaan mun trikoita pururadalle mäkivetojen merkeissä.

- FitnessPerhonen -








maanantai 29. huhtikuuta 2013

Treenit jatkuvat

Kisojen jälkeen huilin viikon ja söin niitä herkkuja joita oli niin kovin tehnyt mieli 8 viikon aikana. Ja paino sen kun laskee. Nyt ollaan tilanteessa kisapaino +1 kg ja sekin nestettä :) Läpipaska on läpipaska, maha sen kun kurisee tyhjyyttään vaikka nyt syödään ja kunnolla. Alaselkä otti taas rotsiin kisoista ja oli reilun viikon kohtalaisen kipeä, yhtenä iltana vähän pahemminkin, mutta nyt se on taas hyvä ja toimii.

Teetä, kanasalaattia, valkohomejuustoa ja puolukkahilloa <3

Viikko kisan jälkeen



Treeniohjelmaa tuunattiin ja hienosäädettiin hiukan ja kylläpä treeni maistui viime viikolla hyvältä kun sai vetää kunnon painoilla lyhyttä sarjaa pitkästä aikaa :D
Lauantaina oli viikon viimeisen, eli neljännen treenin aika voi kettu sitä fiilistä...! Se tunne kun koko kroppa tuntuu hakatulta ja norsulauman alleen polkemalta. Myös motivaatio mennä tekemään jalkatreeni siihen pisteeksi i:n päälle oli tasan nolla, hammasta purren suoriuduin hommasta ajatellen että sohva odottaa... Piti monena päivänä oikein miettiä, että miten pystyis istumaan tai kömpimään autosta ulos, kun perse ja jalat oli aivan tuhannen tukossa, eikä käsilläkään voinut liikkeelle kammeta kun nekin oli aivan jäissä... Aiiiiettä! Kyllä urheilu tekee sitten gutaa ;)
Mutta on se vain kuitenkin mahtava tunne kun tietää treenin menneen perille ja kropan olevan "hiukan" ihmeissään uudesta rasitteesta.

Nyt on maanantai ja toinen lepopäivä --> Etureidet ja ojentajat on vielä aika jäissä, mutta muuten kroppa on palautunut mukavasti. Tänään vielä hierottiin jalat ja avattiin lihaskalvoja. Hiukan sain osakseni päivittelyä ja huokailua tyyliin "Mitä ihmettä sä oot NYT itselles tehnyt??!!" "Kuinka hitossa sä oot saanut ittes näin jumiin!?" Mä keskityin irvistelemään ja yritin pysyä paikoillani...

Palkitsin itseni hyvästä kunnosta ja kisamenestyksestä tilaamalla uusia Better Bodies:n vaatteita --> Kasvattaa treenimotivaatiota ja salilla mä kuitenkin käyn useimmin vapaa-ajallani ;) Naisella on aina jokin hyvä syy ostaa uusia vaatteita tai kenkiä, ja jos ei ole, niin myös halu ostaa riittää syyksi ;) NIII!

No okei, myönnetään.. Kävin jo hankkimassa syksyn biksuihin kankaan. En vaan millään malttanut odottaa :D Jos nyt sattuu niin että törmään vielä parempaan, niin sitten vaihdetaan, mutta luulen että se oikea kangas on nyt hankittu ja voin alkaa seuraavaksi miettiä koristelua jne. Pidetään yksityiskohdat tietysti vielä salassa ;)


Sain viime viikolla myös uuden yhteistyökumppanin ja olen nyt virallisesti Team Mannisen riveissä. Mannistallissa tämän tytsyn on hyvä olla, sillä tämän vuoden alusta lähtien en ole edes käyttänyt minkään muun kotimaisen valmistajan lisäravinteita, sillä olen asiaa tutkittuani ja tuotteita kokeiltuani todennut Mannisen tuotteiden sopivan itselleni todella hyvin. Mannisen HydroISO:a olen käyttänyt koko talven ja se onkin ensimmäinen käyttämäni heraproteiini, josta minulle ei tule huonoa oloa ja hissin toimintaongelmia.

Tänään hainkin postista Mannisen paketin ja sieltä paljastui hyvä setti tukemaan treenejäni. Pinkki sheikkeri roskiin heittämieni tilalle, hiilaria, aminohappoja ja sitrulliinimalaattia :)


Tästä lähtien päivitän kuulumisiani myös Mannisen blogiyhteisössä osoitteessa http://www.manninen.info/blog/yhteiso/author/fitnessperhonen/

Että tämmöistä tällä erää, nyt syömään ja nukkumaan :) Hauskaa Vappua kaikille ja kisamenestystä ja upeaa reissua koko EM-kisajoukkueelle! 

Kuva: Tomi Rehell

- FitnessPerhonen - 





maanantai 15. huhtikuuta 2013

VOITTO TULI! :)

Lauantai oli päivä, jolloin kaikki vain loksahti paikoilleen juuri niin kuin pitikin. Päivän aikataulu oli itselleni paras mahdollinen, sillä aamulla sain heräillä vasta yhdeksän aikoihin. Oli mahtavaa kun sain nukkua yön omassa sängyssä ja hoitaa valmistelut kotonani. Aamu alkoi kisavärin levityksellä, josta kulta suoriutui taas vimpan päälle hienosti tehden huolellista jälkeä. Pari hetkeä murehdin atooppista ihoani, jossa oli taas talviseen tapaan pieniä kuivia kohtia, jotka kisaväri tuo heti näkyviin. Sitten muistin, että se on taas asia jolle en vain voi tehdä oikein mitään, joten turha sitä on myöskään murehtia. Ruokavaliossani on kuitenkin koko ajan runsaasti rasvoja ja ihoani rasvaan ympäri vuoden joka ikinen ilta.


Värin laittamisen jälkeen saapuivat luottomeikkaajani Suski Kouvolan BlackVanillasta kollegansa Lauran ja kaverinsa Lotan kanssa. Meikistä tuli taas aivan upea ja tytöt auttoivat minua vielä hiusten laitossa. Hiusten kanssa kaikki meni hienosti ja olin todella tyytyväinen tulokseen, vihdoinkin :) Onneksi tajusin olla vaalentamatta hiuksiani kun kävin kampaajalla vaikka tyvikasvua onkin jo yli viisi senttiä, sillä puhtaissa hiuksissa se ei edes näy kun omat hiukseni ovat hyvin vaaleat. En myöskään lähtenyt kikkailemaan ostamallani tyvikohotusraudalla, sillä en ehtinyt kokeilla sitä lainkaan ennen kisaa.. Tupeerauksella tuli tuttu ja turvallinen tulos. Ainoastaan hiusten selvittäminen kisan jälkeen teki kipeää.. Perussettiä siis. On tullut opittua, että kisapäivänä tai sitä edeltävänä päivänä ei pidä kikkailla yhtään mitään, mitä ei ole kokeillut tai tehnyt aiemmin. Ei pidä siis esim. käyttää mitään aineita tai uusia vaatteita joita ei ole ennen käyttänyt, niin ei tule ylläreitä.


Oloni ja vireystasoni oli koko päivän todella hyvä, ei tietoakaan heikosta olosta tai krampeista. Enhän ole ollut edes kipeänä sitten syksyn semi-flunssan :)


Kisapaikalle auto starttasi kahdelta ja kolmelta etsiskelinkin bäkkärillä jo nurkkaa johon asettua. Tunnelma ja henki paikan päällä oli keskittynyt mutta ystävällinen, ja oli upeaa katsella muita kilpailijoita, kun kaikki olivat tehneet kovan työn ja laittautuneet viimeisen päälle. Siinä muita katsellessa meinaan aina unohtaa, että olen itsekin laittautunut :)

 Oma fiilikseni oli enemmänkin innostunut kuin jännittynyt, sillä olin tyytyväinen itseeni. Rauhassa siis odottelin vuoroani, valmistauduin hiljalleen, kuuntelin musiikkia ja keskityin omaan tekemiseeni. Korvaamattomana huoltajana minua auttoi ja tsemppasi kisapaikalla tuttuun tapaan Johanna Balanssilta. Heti jos meinaan hermoilla niin Johanna ampuu alas sen suuntaiset ajatukset ja katsoo etten höntyile minne sattuu ja tusaile mitään turhaa :)

 Marjon kanssa valmiina bäkkärillä
Let's go girls!

 Lavalla fiilis oli aivan mielettömän upea. Oloni oli vielä parempi kuin viime keväänä, ja plussana en ollut touhusta läheskään yhtä pihalla kuin ensimmäisellä kerralla :) Tuntui siltä että lavalla olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan! Siinä vaiheessa kun pääsin ensimmäiseen vertailuun olin aivan liekeissä, sillä olin vakaasti päättänyt, että viime syksyn kaltaisella epävarmuudella ei enää yhtään kisaa sössitä.. Oli kamala tunne lähteä syksyllä kotiin jo alkumetreillä :( Kyllä se taitaa omalla kohdallani todellakin niin olla, että olen huono peittelemään fiiliksiäni. Vaikka en sano sanaakaan, niin naamani paljastaa minut kilometrin päähän :) Jos oloni on huono, niin en pysty sitä peittelemään. Nyt se oli todella hyvä ja se myös näkyi.


Kuvat lavalta: Tommi Mankki



 Kyllähän voitto tuntuu vain niiin hyvältä :) 

Suuret kiitokset kaikille minua tukeneille ja kannustaneille! 
Erityiset kiitokset:
Balanssiklubit, Johanna ja Sami Hellgren
Kosmetologihoitola BlackVanilla, Suski Pallaslehto
Kauneushoitola MySpa, Sanna
Urheiluhieroja Veera Mäkelä
Suurin mahdollinen kiitos ja kumarrus rakkaalleni Samille, kaikesta <3

Ja lopuksi.. Olen todella iloinen ja onnellinen voitostani, mutta sanotaan että tyytyväisyys tappaa kehityksen... Kaiken tämän ilon keskellä en voi kieltää, ettenkö olisi halunnut ja unelmoinut pääsystä Suomen edustajaksi EM-kisoihin... Se olisi ollut aivan mahtavaa, mutta tietysti suuret onnittelut Marjolle ja muille kisapaikasta :)

Itselläni on vielä paljon työtä varsinkin takaosaston kanssa ja se tarkoittaakin, että tämän viikon otan levon ja rentoutumisen kannalta, mutta heti ensi maanantaina alkaa valmistautuminen kohti syksyn SM-kisoja. Kisasta tulee vuosi vuodelta kovatasoisempi ja haluan kiivetä lavalle aina paremmassa kunnossa kuin edellisessä kisassa, niin kuin varmasti kaikki muutkin. Turha siis jäädä leijumaan, sillä ilman kehittymistä oma motivaatio ei säily ja on turha kuvitella pärjäävänsä samoilla eväillä samalla kun muut kehittyvät. Luvassa on pitkästä aikaa muutoksia saliohjelmaan ja ruokavalio alkaa olla muuten kohdillaan, mutta täytyy/saa taas syödä enemmän että jaksaa ja kasvaa ;) Uusia biksuja haluaisin alkaa suunnittelemaan jo nyt!


Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa :)
Lisää kuvia tulee kun saan ne kutistettua tänne sopiviksi.

- FitnessPerhonen

torstai 11. huhtikuuta 2013

Viimeisiä viedään..

Huh mitä haipakkaa tässä on ollut... Aloitin pääsiäisenä viimeiset yövuorot ja jatkoin niistä heti uuteen työpaikkaan... Viime perjantaina menin vielä samoilla lämmöillä salilla ja hienosti kulki :)
Lauantaina olikin sitten ensimmäinen vapaapäivä 9 peräkkäisen 12-tuntisen työvuoron jälkeen ja makasin sohvalla aivan letkuna...! Salitreenikin meni vähän sinne päin kun kroppa tajusi että nyt olisi levon vuoro. No sitä sitten annettiin ja syötiin myös kunnolla ja maanantaina kun töiden jälkeen menin salille pumppailemaan kevyemmillä painoilla, niin virtaa ja fiilistä oli kuin sähköjäniksellä :D Hartioihin, olkapäihin ja ojentajiin tuli upea pumppi ja erottuvuus. Hyvää fiilistä vain lisäsi kun soitin oli tuupattu täyteen uutta musiikkia.

Uuden työn opettelu ja siitä stressaaminen on pitänyt minut hyvin kiireisenä aamusta iltaan saakka, mutta silti ajatukset kisoista ja valmisteluista päätyvät jossain vaiheessa vuorokautta pinnalle, tärkeää olisi ettei se tapahtuisi yöllä, kun pitäisi saada lepoa. Ihanaa on se, kun salille meno katkaisee työt edes reiluksi tunniksi ja saa tehdä jotain mistä tulee hyvä olo.

Sellainen juttu tässä on nyt päässyt käymään, että mun alaselän kivut näyttäis olevan historiaa, edes t-kävelyharjoittelun jälkeen ei alaselkään satu, eikä mitään mitään muitakaan kipuja tai "tuskia" ole enää näkynyt. Vähän hienoa!

Aamujumppaa minulla ei monena viikkona ollut, eikä paljoa silloinkaan, mutta nyt sekin vähä on onneksi tehty. HIIT-tyyppinen treenaus sopii mun päänupille niin paljon paremmin. Nopea tempo, lyhyt treeni ja hiki siihen päälle, eikä mitään tunnin tuhertelua joka aamu ;)


Päivän kunto :)

Nyt on tuunattu ripset MySpassa ja hiukset laitettu ojennukseen kampaajalla, ihoa kuorittu ja karvat ajeltu, biksut on ready to go ja mieli on hyvä ja olen enemmän innoissani kuin jännittynyt, kun ajattelen lauantaita.

Treenit on treenattu ja nyt on enää edessä se, että saa kisalookin oikein vimpan päälle kuntoon, eikä vähän sinne päin kuten syksyllä kävi...

Nyt jos vähän venyttelis ja huomenna onkin jo kisakokous ja alkaa värin laittaminen ja muut viimeistelyjen viimeistelyt ennen h-hetkeä, toivottavasti mitään kummia ei tässä enää ehdi sattua ja nähdään kultsalla! Mä olen valmis :D